Suudelma (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suudelma.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Sua kyltymättä suutelen;
Ja tokko konsaan kyllyn? En.
Nyt, tyttö kulta, lausu tuo:
Mink’ onnen muisku sulle suo?
Sä suosit tuota niinkuin mie;
No missähän sen hauskuus lie?
Niin kysyn, äsken kyselin,
Ja vastaelet vaan suudelmin.
Jos hunajaa mun suussan’ ois,
Ei muiskus hellemp’ olla vois
Jos sappee siihen pirskottais,
Yht’ armas oisi suudelmais.
No, minkäs syyksi keksinet,
Jos kysytään: miks suutelet?
Jos tutkis joku hävytöin:
Miks’ suutelette päivin öin?
Tylysti kansa päättelee,
Mitäspä tuosta lausunee,
Ku suutelee vaan yhtenään
Eik’ itse tiedä syytäkään?
En itsekään oo urkkinut,
Mit’ auttanee nuo suutelut;
Mut kuolisin, jos suljettais
Mua hetkeks’ sulohuuliltais.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.