Suur’ olet, herra!
| 46. Suur’ olet, herra! Kirjoittanut Simo Korpela |
- Maa, meri, taivas, kaikki, kaikk’ on Herran.
- Kaikk’ kertoo, Luoja, sinun kunniaas.
- Sun käskystäs ne ilmestyivät kerran,
- Sun viittauksestas ne katoo taas.
- Sä kaikki ohjaat pyhän tahtos mukaan,
- Ei neuvonantajakses kelpaa kukaan.
- Oi, Siion, suuri on sun kuninkaas!
- Suur’ olet, Herra, minä heikko, pieni,
- Mä tuhka tuulessa, mä tomu maan.
- Mut kun mä nöyrtyin haltuus annan tieni,
- Mun taivaalliseen nostat kunniaan.
- Mut ken sua tyhmyydessään nousee vastaan,
- Voi suustas sana yksi ainoastaan
- Sen saattaa perikatoon kokonaan.
- Sinutta, Herra, ei oo mitään mulla;
- Kun sinun saan, niin kaikki mulla on.
- On autuus suuri vanhurskautetulla,
- Oi jospa käsittäis sen uskoton!
- Siks Herrass’ iloitkaa te, Herran omat,
- Vaikk’ oisittekin maan paäll’ osattomat!
- Ja häntä kiittäkää, hän suuri on!
- Oi kiitos, Herra, kun sä nöyrät nostat
- Ja kunniaan kun saatat sorretun!
- Oi kiitos, kun sä ylpiöille kostat
- Ja pilkkanaurun vaihdat itkuhun!
- Ja kiitos, Herra, kun sä pidät yllä
- Vanhurskauttas miekall’ yletyllä!
- Oi kiitos, Herra, kun myös muistat mun!
- Suur’ olet, Herra, sentään muistat pienet.
- Oi määrätön on rakkautesi!
- Kuink’ ihmeellinen todell’ itse lienet,
- Kun nähdä saa sun kerran silmäni!
- Kaikk’ aavistukset, näyt ja esikuvat
- Ne todellisiks silloin kirkastuvat,
- Kun aika muuttuu ijäisyydeksi.
Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.