Suurkaupungin yössä
| Suurkaupungin yössä. Kirjoittanut Emil Lindahl |
- Kuoro:
- Kuin saalista vainuava jättiläiskorppi
- hyökkäsi musta pilvenmöhkäle alas
- kivimuurien kattojen tasalle
- piiskaamaan vesiraipoilla kiimassa läähättäviä katuja.
- Tytöt:
- Syyskuista sunnuntaiyötä
- alastomuudessaan viettävä suurkaupunki
- säikähti yllätystä,
- saaden ikäänkuin lievän halvauksen:
- sen sydän lakkasi tykyttämästä
- ja verenkohina vaimeni...
- Pojat:
- Kuin nälkäiset sudet
- ahmaisivat kapakat tuotapikaa
- katujen ihmismassan
- ja vihaisen pilven vesiluuta
- lakaisi jälkien hajun asfaltilta.
- Kuoro:
- Outo äänettömyys ja tyhjyys
- – rankkasateen säestämä –.
- Pojat:
- Kaikkiallako?
- Tytöt:
- Ei!
- Kuoro:
- Kirkkopuiston syrjäisellä penkillä
- vanhan vaahteran suojaavien lehvien alla
- sykähtelee elämä – omalla ihmeellisellä tavallaan –
- avokitaisen pilven ärhentelystä huolimatta.
- Pojat:
- Kaksi köyhää, kohtalonsa murjomaa ihmistä
- toisiinsa kietoutuneina
- – toinen toistaan lämmittäen –
- jakamassa vähäisiä aarteitansa.
- Tytöt:
- Ei ole vilua,
- Pojat:
- ei ole nälkää,
- Kuoro:
- ympäristön ja elämän kieroon kasvattama,
- mutta kahdelle kurjalle
- autuuden portit aukaiseva rakkaus vain.
- Kuin messukynttilä
- tuikuttaa taustalla, kappelin portaiden juurella,
- tihrasilmäinen sähkölyhty!
Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.