Suutarin laulu

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suutarin laulu.
(Annettu.)
Kirjoittanut anonyymi


Suutari:
Mitä olis sull’
Sanomisia mull’,
Sinä harmaa sarka-takki?
Annappas minun tuota kuulla
Mimmoinen asia olis sulla,
Mitä varten sä,
Sinä pöllö-pää,
Nyt olet tänne tull’t?
Kosija:
Sitä sanon mä,
Mitä anot sä:
Anna Maijais emännäks’.
Jos ei ole mull’ verasta frakki,
Niin on tok sarasta takki;
Se kuin verassa,
Se velassa,
Talonpojan säädyssä.
Suutari:
Ei se kelpaa mull’
Että antaa sull’
Mun ainoan tyttärein.
Se olis suureks’ häpeäksi mull’
Että olla Appi-fari sull’,
– Sinä semmoinen,
Minä tämmöinen,
Etkös tiedä kehno vaan!
Kosija:
En tiedä mä,
Mikä mies oot sä,
Kuin arvoas aattelen.
Suutariks’ olen sinut luullut.
Sen olen viel muiltakin kuullut;
Sen tiedän vaan,
Olen kuulla saan,
Että olet köyhä mies.
Suutari:
Voi tuhatta,
Vain köyhyyttä
Sinä ryökäle ilmoitat!
Hohtimet ja vasara on uusi,
Pikiä, ja naskalia kuusi;
Siinä höskyä,
Siinä lestiä,
Siinä tällykät ja muut.
Kosija:
Vie tuhatta,
Sitä rikkautta.
Kuin suutarilla on!
Tuota en olis todeksi luullut,
Jos ei olis korvain kuullut;
Vie tuhatta,
Sitä rikkautta,
Kuin maailmassa on.


Lähde: Sanan-Lennätin 29.1.1858.