Suven suloisuus
| Suven suloisuus. Kirjoittanut Oskar Wilho |
- Jopas tuli taaskin suvi,
- Kevähinen läheni,
- Jopas toki Toukokuulla
- Talven hallat väheni.
- Jopa pakkasenki pahan
- Vankka voima vaikeni,
- Koska suvi suloansa
- Alas maahan saatteli.
- Aurinkoinen paisteellansa
- Haihdutteli hallan työt,
- Varhaisella nousullansa
- Kukisteli kylmät yöt.
- Korkialta alas maahan
- Armahaiset säteens’ soi,
- Lumet suuret sulamahan
- Hajotteli hanget noin.
- Sadepilvet pisarrellen
- Sulatteli maamme kai,
- Talven kanssa kinastellen
- Sade, lämpö voiton sai.
- Sulatellen järvein jäätki,
- Lampistemme pienoisten,
- Jokein, puroin vedet päästi
- Virtailemaan vienoisten.
- Ruohot, lehdet, kullasetki
- Vihoittamaan virkoaa,
- Vainioilla laihosetkin
- Pääsee kanssa kasvamaan.
- Karjalaumat laitumille
- Pääsi, kellot kaulahan,
- Paimenetkii ahosille
- Saapuivat myös laulamaan.
- Maamies saapi käyttää auraa
- Arvoisin mi ompi työns’,
- Kylvän, ohraa sekä kauraa
- Suviviljat muutkin myös.
- Kesälinnut laulullansa
- Tervehtääpi meitä taas
- Pohjolaamme tultuansa
- Kaukaisesta kesämaast’.
- Käet kukkuu kankahilla
- Leivot rastaat livertää,
- Satakielet salosilla,
- Pääskyt koissa visertää.
- Lintuset näin laulullansa
- Suopi mieliin suloa,
- Ihaellen tavallansa
- Hekin kesän tuloa.
- Riemastu sä, ihmisrinta
- Lailla linnun laulamaan,
- Aikaa vuoden herttaisinta
- Kun sä pääsit nauttimaan!
- Ylistäen töitä Luojan,
- Ihaellen niitä myös
- Meille kaiken hyviin suojan
- Suureks’ näkyy kaikki työns’.
Lähde: Savo 18.7.1884.