Svirstroi

Svirstroi Kirjoittanut Santeri Mäkelä

Olen nähnyt veden vellovan voimat.

Olen nähnyt Imatran,

Niagarankin rannalla seissyt.

Olen nähnyt vesimassat valtavat

alassyöksyvän korkeuksista,

miljoonin tonnein paaseja lyövän

vihaisna näyttäen valkeita hampaitaan.

Ja inehmon jalkojen alla ikivuori

se vapisee väristen kuni teuraskaatras,

mi kuoleman kielissä värjyy,

käsi vahva kun niskaan sen tarttuu

ja välähtää puukko sen yllä.

Nyt seison Svirstroilla...

Seison keskellä työn, kuuntelen laulua uutta.

Seison vierellä pilviä hipovain

korkeajännitystornein

ja ylläni kurottuu nostokurkien

jättiläiskaulat.

Kas miten kettingit, teräsköydet

ja vintturit kiljuu

ilakoiden kuten nuoriso kevätiltana

tanssissa tanhun.

Ja syvänteistäpä pohjalietteiden

mahtavaa joen muinaisen

nyt tonnit nousevat tanssien

ja kiljuen kiitävät junat.

Ja meren rannoilta lasteineen

saapuvat laivat lussille,

jota Eurooppa nähnyt ei toista.

Ketohongan oksalla ihmeissään

nyt kevätkäkönen kukahtaa –

tämä laulu on työn,

tämä laulu on iskutyön.

Näen, miten muinaismuurien liitteisiin

painuvat iskurit syvyyksiin.

Mutta ylläpä iskurin pään

moninkymmenin metrein

vangittu Svir ähkyen vihoissaan

vaanii hetkeä vain hyökätä iskurin niskaan

kaikki murskaten, hukuttain, hävittäin.

Epäröi järki, epäröi tiede ja tekniikka

ja viisahat rannalla pudistaa päätään.

Mutta kun puolue käskee ja ohjaa,

»se pyörii sittenkin!»

Näet, montunpohjalla iskurit

verkkaan haastaa vaan:

»Joo – joka kontrollinumerot

kolmasti ylittää,

sen, jumalauta, mieheksi sanoo saa

– pojat! pitää yrittää...»

Näin kautta laajan neuvostomaan

voimalla kymmenten miljoonain

käy luomistyö...

Ei maailma nähnyt oo moista.

Mutta keskeisin kaiken luomistyön

tämän päivän sankari voittamaton

on iskuri, mies sekä nainen.

Sinä, iskuri, mies, joka

taivaalta tempasit salaman,

maast’ otit voiman!

Et yksin, vaan kera laistesi miljoonain

sinä, iskuri, mies, joka povellas

kannat avainta paremman maailman.

Sua ihailen, sankari,

joka luot uutta,

joka luot suurta...

1934

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.