Sydämen aamu (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sydämen aamu.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Usva peitti toivon multa,
Sydän parkaa kylmä jääti,
Kunne sinne lemmen tulta
Armas enkelyinen sääti.
Niinkuin päivä, yön kun poistaa,
Säteillen käy taivahille,
Usva haihtuu, loitos loistaa
Pyhä-paiste maisemille;
Niin mun sieluun’ koitti aamu,
Rintaan syttyi päivän selko,
Näin sen mailta öinen haamu
Haihtui: tuska, tyhjyys, pelko.
Aurinko, mi poistat synkät,
Lempi, jos sä rinnan heität,
Mihinkäs nää päivät jynkät,
Jolloin silmäs meiltä peität,
Päivät pitkät, toivoo vailla.
Aina yhtäläinen aika,
Oleskelu Tuonen mailla
Ilman valoa ja taikaa!


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.