Sydänyön lapsi (1919)

Sydänyön lapsi. Kirjoittanut Josef Julius Wecksell

Miks synkeä lapsi mä synnyinkin,

laps sydänyön, sydänvaivan?

Minut Luojani loi elon kuohuihin

kuin hauraan kaarnalaivan.

Ah, onnen ma sain ja ma tuhlasin sen,

ja Herran mä hellytin rukoillen:

   Isä, kylmenin sulle!

   Nyt kostat sa mulle:

   maan kylmän et rauhaa

   suo ahdistetulle!

   Isä, mulle armos suo,

   Isä, yöhöni valos luo,

   vuoks poikasi Kristuksen,

   vuoks poikasi Kristuksen!

Mua helvetin valtaan et jättää voi,

kuin kietookin se nyt mua.

Omaks saatanan et mua pettää voi –

verilunnahas sitoo sua.

En vihassas, Pyhä, Vanhurskas,

ukonjylyss’ en nää koko suuruuttas:

   sua on kointähden palo,

   sua päivänsalo

   ja kasteisen aamun lempeä valo!

   Isä, mulle armos suo,

   Isä, yöhöni valos luo,

   vuoks poikasi Kristuksen,

   vuoks poikasi Kristuksen!

Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.