Syksy (Fröding)

Syksy. Kirjoittanut Gustaf Fröding

Jo pyökkimetsän kattaa syksyn puna,

Kuin sairaan, joka kuoloon kallistuupi:

Sen posket ohimennen ruskottuupi,

– Ne ruusut kohta ovat mullattuna.

Kuin puro sulattaen vuoren lunta

Niin äänetönnä hiipii alankohon,

Niin hiipii veikko kuolinkammiohon,

Hän ettei ryöstäis elon viime unta.

Tääll’ löytää murheellinen lohdutusta,

On luonto kesän nähnyt pilvettyvän,

Ja riemun jäätyvän ja kellertyvän;

Ja kuulee valittaen valitusta.

Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.