Syksyllä (Favén)
| Syksyllä. Kirjoittanut August Favén |
- Jo lehti puusta lankeaa
- Ja tuul’ on kylmä vallan,
- Jo nurmen ruoho kellastaa.
- Se työtä ompi hallan.
- Se värinsä vei ruoholta
- Ja mehun kuivi kukasta.
- Kas kuinka ompi kirjava,
- Pellervon yrttitarha,
- Se yhtäkaikk’ on kaunista
- Vaikk’ on pois’ suven valta.
- Myös syksyn kulma suloista
- Voi luoda, vaikk’ on ankara.
- Kainosti päivä katselee
- Nyt pilven haljelmasta.
- Se aamuin kauan uinailee
- Ja loppuu lounahassa.
- Yöt ovat pitkät, pimeät
- Ja päivät ovat hämärät.
- Oi, pimeäksi pohjola
- Jo taasen alkaa käydä
- Kun päivä, kulta loistava
- Ei säteitänsä näytä.
- Nyt luonto kaikki kolkko on
- Kuin väsynyt ois kuolohon.
- Vaan kyllä kerran koittavi
- Taas päivä korkeemmalta.
- Se silloin ompi virkumpi
- Kuin väistyy talven valta.
- Silloinpa uuden elon saa
- Taas luonto, mi nyt uinahtaa.
Lähde: Tampereen Sanomat 1.2.1879.