Syksyllä kotiin

Syksyllä kotiin. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Syksyllä kotiin, syksyllä yössä,

Syksyllä vetten mustassa vyössä.

Tyrskyjä vastaan, tuulta ja lunta,

Purttani ohjin, mut uinuen unta,

Josta en herää vaaroissa tien.

Vaahti se kannelta syöksyvi ruumaan,

Enkä mä herää, tuskinpa tuumaan

Retkeä vastoin tuulta ja lunta,

Kotiin ma kuljen, mut uinuen unta.

Aallokko, lausu: – kuollutko lien?

Uskoton, uhmiva aalto, mi viet mun,

Vielä kuin muinoin ystävä liet mun;

Vielä sä viskot, nostat ja heität mun,

Ilkkuen kanssani, ennenkun peität mun:

Vie minut maihin! – Kuolla en vois!

Katumusretki on tehtävä vielä,

Kerjäten seistävä tuttujen tiellä,

Jotka, kuin aallot, mun nostavat, heittävät,

Ilkkuen kanssani, kunnes mun peittävät

Siunatun unholan mereen pois!

Viuhuvat viimat vihmoen kulkee,

Sankeat aavat silmältä sulkee,

Haahkan ma vain näen pyrkivän pakoon

Juurehen männyn, kallionrakoon,

Missä on untuvasuojansa tuo.

Katumusretkeä, tuulta ja lunta

Siinä en muista, miss’ uinun ma unta,

Untani puusta, min juurakon rakoon

Pesäänsä haahka pääsevi pakoon

Neulasten alle ja puolison luo.

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.