Syksyn ruusu
| Syksyn ruusu. Kirjoittanut Juho Laine |
- Sä syksyn ruusu viimeinen,
- Oi miksi vaalenet?
- Min tähden kuihdut, kalpenet,
- Ja oot niin murheinen?
- Niin kaipaavaisen kaltainen
- Sä oot, kun morsian,
- Min sulho vaipui hautahan,
- Taikk’ olj petollinen.
- Sä painat maahan, sammaleen
- Sun kasvos’ kaunihit,
- Ja lausut meille hyvästit
- Näin liian aikaiseen.
- Jo arvaan, ruusu, huolesi,
- Jo tiedän, miksi näin
- Sä asuskelet allapäin
- Ja kuihdut, kuoletki.
- Sä yksin syksyilmalla
- Huokailet armaiden,
- Jo tuonen maille menneiden,
- Siskoisi haudalla.
- Ja pois on aika kultainen,
- Se aika armahin,
- Kun luonas’ siivin silkkisin
- Liehuili perhonen.
- Sä kyllin riemut, huoletki
- Jo tunnet maailman;
- Siis vaivu hiljaa hautahan
- Luo helläin siskoisi!
Lähde: Päijänne 24.9.1878.