Syksyn ruusu

Syksyn ruusu. Kirjoittanut Juho Laine

Sä syksyn ruusu viimeinen,

Oi miksi vaalenet?

Min tähden kuihdut, kalpenet,

Ja oot niin murheinen?

Niin kaipaavaisen kaltainen

Sä oot, kun morsian,

Min sulho vaipui hautahan,

Taikk’ olj petollinen.

Sä painat maahan, sammaleen

Sun kasvos’ kaunihit,

Ja lausut meille hyvästit

Näin liian aikaiseen.

Jo arvaan, ruusu, huolesi,

Jo tiedän, miksi näin

Sä asuskelet allapäin

Ja kuihdut, kuoletki.

Sä yksin syksyilmalla

Huokailet armaiden,

Jo tuonen maille menneiden,

Siskoisi haudalla.

Ja pois on aika kultainen,

Se aika armahin,

Kun luonas’ siivin silkkisin

Liehuili perhonen.

Sä kyllin riemut, huoletki

Jo tunnet maailman;

Siis vaivu hiljaa hautahan

Luo helläin siskoisi!

[Juho] Laine.

Lähde: Päijänne 24.9.1878.