Synnyinmaa

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Synnyinmaa.

Kirjoittanut C. Edv. Törmänen


Mi kaikista on rakkahin –
Lähinnä Jumalaa?
Mi sana sulo-sointuisin?
Mi nimitys on ihanin? –
On armas synnyinmaa!
Oi, siinä meille Herra soi
Tääll’ onnen ainaisen:
Murheista riemun, rauhan loi; –
Mit’ toivotella mieli voi,
Kas, täällä saimme sen.
Jos riemujen me pyörteesen
Vetäisiin vieraan vaan;
Sen hylkäisimme autuuden,
Kaiholla rientäin jällehen
Saloille synnyinmaan.
Tääll’ äiti armas kehtoas
Tuuditti laulellen.
On laulelmansa muistossas,
Ne lieventääpi murheitas –
Ne surma surujen.
Ja huolin hellin taattokin
Sun johti nuoruuttas;
Kun askelin sä horjuvin
Huojuillen kuljit, kyynelin, –
Ol’ isä tukenas.
Kun mieheks’ ehti poikanen
Ja lemmell’ loihdittiin,
Sai lemmen vastuun lempehen,
Se synnyinmaans ol’ impyen –
Sai taivaan kotihiin.
Ja synnyinmaata puolustain
On kuolo kaunoinen;
Kun miel’ on puhdas, innon vain,
Kun synnyinmaa on arvokkain, –
On lämmin helma sen.
Siis aina rakkain, armahin
On meille synnyinmaa.
Oi nimi maassa sointuisin!
Kotimme kaunein, ihanin –
Parempi onnelaa!

Vieno [C. Edv. Törmänen].


Lähde: Päijänne 29.5.1879.