Synnyinmaa

Synnyinmaa. Kirjoittanut C. Edv. Törmänen

Mi kaikista on rakkahin –

Lähinnä Jumalaa?

Mi sana sulo-sointuisin?

Mi nimitys on ihanin? –

On armas synnyinmaa!

Oi, siinä meille Herra soi

Tääll’ onnen ainaisen:

Murheista riemun, rauhan loi; –

Mit’ toivotella mieli voi,

Kas, täällä saimme sen.

Jos riemujen me pyörteesen

Vetäisiin vieraan vaan;

Sen hylkäisimme autuuden,

Kaiholla rientäin jällehen

Saloille synnyinmaan.

Tääll’ äiti armas kehtoas

Tuuditti laulellen.

On laulelmansa muistossas,

Ne lieventääpi murheitas –

Ne surma surujen.

Ja huolin hellin taattokin

Sun johti nuoruuttas;

Kun askelin sä horjuvin

Huojuillen kuljit, kyynelin, –

Ol’ isä tukenas.

Kun mieheks’ ehti poikanen

Ja lemmell’ loihdittiin,

Sai lemmen vastuun lempehen,

Se synnyinmaans ol’ impyen –

Sai taivaan kotihiin.

Ja synnyinmaata puolustain

On kuolo kaunoinen;

Kun miel’ on puhdas, innon vain,

Kun synnyinmaa on arvokkain, –

On lämmin helma sen.

Siis aina rakkain, armahin

On meille synnyinmaa.

Oi nimi maassa sointuisin!

Kotimme kaunein, ihanin –

Parempi onnelaa!

Vieno [C. Edv. Törmänen].

Lähde: Päijänne 29.5.1879.