Synnyinmaalle
| Synnyinmaalle Kirjoittanut Heikki Välisalmi |
- Oi synnyinmaa, sun kasvojesi eessä
- kuin ennen nöyränä nyt kumarrun,
- on miehess’ onnettuudet eläneessä
- se sama tunne, joka sieluhun
- sai lasna, kun ma katsoin akkunasta
- ja rannan paadell’ leikki iltarusko
- uhmaillen suven yötä kuulakasta.
- Oi, sama valoon mull’ on vielä usko!
- Ne samat kuvat, jotka silloin piirtyi
- niin uskollisna peiliin sydämen,
- ne lapsen sielusta myös mieheen siirtyi
- ja hautaan saakka niitä kantanen:
- suvinen valkeus, timantit talv’iltain,
- syysväririkkaus, kevään huumatuoksu,
- ne polun näytti lailla tähtisiltain,
- jos minne johdatteli elon juoksu.
- Sun kanssas’ surut, riemut jaoin sitten,
- sun kanssas’ itkin ma ja innostuin,
- vaikk’ kerskannut en kera kerskaajitten
- ja ylistystäs harvoin soitin suin.
- Mä tiesin kyllä, ettei kuoren kiilto
- sun miellyttänyt jäyhää jalouttasi,
- ja sanahelkky niinkuin peitsen viilto
- sun miehuulliseen koskee rintahasi.
- Oi, mitkä sainkaan kirot, sadatukset,
- kun hurjat miehet vihaan villiintyi!
- Mä tyynin mielin kestin herjaukset:
- tuo mies, hän maansa, synnyinmaansa myi!
- Sä tiedät kyllä, myikö ken ja milloin
- ja mistä syystä kalpaa kannettihin.
- Ei vika kärsiväin vain ollut silloin,
- ett’ ylti viha yksiin veljeksihin.
- Ei tarkoitukses sun lie ollut jakaa
- niin eri mitoin omaa kamaraas;
- ken tuntee tuhansien vuotten takaa,
- kuin mitatut on metsäsi ja maas?
- Ja miss’ on kirjoitettu sekin laki,
- ett’ yks’ on herrana ja haltijana
- ja toinen oikeuttansa turhaan haki
- ja löytämätt’ on hältä lohdun sana?
- Mä joka miehen oikeutta kiistin
- ja oikeuttas sun, oi synnyinmaa:
- näin hylkiöltä naamion jo riistin
- ja kovin käsin pidin pilkkaajaa,
- mi huulillansa lauloi kunniatas,
- mut sydämessään kantoi kateen kyytä,
- Niin koskaan vierressänsä ajan ratas
- ei oheen viskata mua saane syytä.
- Oi synnyinmaa, mun karu kamarani,
- soi sulle helkky heikon kantelen,
- sun kasvos kärsinehet sielussani
- ne säilytän kuin parhaan aartehen.
- En tuhlaa sanojani turhaan helyyn,
- en sulle muistomitaleja lyötä;
- ei köyhäll’ aikaa onttoon ylvästelyyn,
- sen osana on aina – tehdä työtä.
Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.