Siirry sisältöön

Synnyinmaalle

Wikiaineistosta
Synnyinmaalle

Kirjoittanut Heikki Välisalmi


Oi synnyinmaa, sun kasvojesi eessä
kuin ennen nöyränä nyt kumarrun,
on miehess’ onnettuudet eläneessä
se sama tunne, joka sieluhun
sai lasna, kun ma katsoin akkunasta
ja rannan paadell’ leikki iltarusko
uhmaillen suven yötä kuulakasta.
Oi, sama valoon mull’ on vielä usko!
Ne samat kuvat, jotka silloin piirtyi
niin uskollisna peiliin sydämen,
ne lapsen sielusta myös mieheen siirtyi
ja hautaan saakka niitä kantanen:
suvinen valkeus, timantit talv’iltain,
syysväririkkaus, kevään huumatuoksu,
ne polun näytti lailla tähtisiltain,
jos minne johdatteli elon juoksu.
Sun kanssas’ surut, riemut jaoin sitten,
sun kanssas’ itkin ma ja innostuin,
vaikk’ kerskannut en kera kerskaajitten
ja ylistystäs harvoin soitin suin.
Mä tiesin kyllä, ettei kuoren kiilto
sun miellyttänyt jäyhää jalouttasi,
ja sanahelkky niinkuin peitsen viilto
sun miehuulliseen koskee rintahasi.
Oi, mitkä sainkaan kirot, sadatukset,
kun hurjat miehet vihaan villiintyi!
Mä tyynin mielin kestin herjaukset:
tuo mies, hän maansa, synnyinmaansa myi!
Sä tiedät kyllä, myikö ken ja milloin
ja mistä syystä kalpaa kannettihin.
Ei vika kärsiväin vain ollut silloin,
ett’ ylti viha yksiin veljeksihin.
Ei tarkoitukses sun lie ollut jakaa
niin eri mitoin omaa kamaraas;
ken tuntee tuhansien vuotten takaa,
kuin mitatut on metsäsi ja maas?
Ja miss’ on kirjoitettu sekin laki,
ett’ yks’ on herrana ja haltijana
ja toinen oikeuttansa turhaan haki
ja löytämätt’ on hältä lohdun sana?
Mä joka miehen oikeutta kiistin
ja oikeuttas sun, oi synnyinmaa:
näin hylkiöltä naamion jo riistin
ja kovin käsin pidin pilkkaajaa,
mi huulillansa lauloi kunniatas,
mut sydämessään kantoi kateen kyytä,
Niin koskaan vierressänsä ajan ratas
ei oheen viskata mua saane syytä.
Oi synnyinmaa, mun karu kamarani,
soi sulle helkky heikon kantelen,
sun kasvos kärsinehet sielussani
ne säilytän kuin parhaan aartehen.
En tuhlaa sanojani turhaan helyyn,
en sulle muistomitaleja lyötä;
ei köyhäll’ aikaa onttoon ylvästelyyn,
sen osana on aina – tehdä työtä.


Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.