Synty-seuduilta

Synty-seuduilta. Kirjoittanut Kaarlo Slöör

Oi, terve, vanhat tuttavat

Lapsuuden leikki-maisemat,

Ja ahot armahimmat;

Ja humisevat hongikot,

Ja hymisevät koivikot,

Ja rannat rakkahimmat!

Myös, terve, pieni puroinen,

Kanss’ lähde niitty-norosen,

Ja nurmet nuokkuvaiset!

Ja vuori vahva sammal’pää,

Ja kaikki terve! tervehtää

Ma tahdon tuttavaiset.

Kyll’ ennen entis-aikana,

Kyll’ ennen piennä poikana

Mä luonann’ iloelin:

Aholle silloin lampaita

Kun ajoin, kulin kankaita

Ja lahdoiss’ samoelin.

Jos päiv’ ol’ kuuma hentohon

Lahdelman syliin ventohon

Kuin sorsa, kävin uimaan.

Mä lähtehestä vettä join,

Ja purosehen myllyt loin

Ne pyörintähän huimaan.

Ol, nurmet! monta kukkoa

Oon teiltä saanut tukkoa

Ne koreaksi laitti.

Ja vuor’, sä olit linnanain,

Mä itse kuningasna vain –

Oi muistaisinko kaikki!

Niin – ol’ ne ajat armahat

Ei synkät surut karvahat

So’aiseet taivastani:

Ol’ rinta raitis, viaton;

Ja sydän puhdas saastuton:

Ja tienn’ en vaivahtani.

Mut kaikki ne on mennehet,

Kaikk’ onpi elon melskehet

”Moniksi muutellunna”.

Iloonsa sielu silloin luo

Kun muisto milloin sitä juo

Mi ompi kadonnunna.

Kaarlo [Slöör].

Lähde: Keski-Suomi 3.4.1880.