Sytytä rakkaus palamaan!
| 63. Sytytä rakkaus palamaan! Kirjoittanut Simo Korpela |
- Ylitse vetten ja halki maiden
- Käy huuto kansain ja kuninkaiden
- Näin apuun kutsuen meitäkin:
- »Oi veljet, rientäkää avuks meille!»
- Suo, Herra, päivän jo nousta heille
- Ja etsi armollas heitäkin!
- Sä maista kaukaisist’ takaa vetten
- Jo johdat joukkoja airuetten
- Rannoille seutujen synkimpäin.
- Mut laajat, laajat on pellot siellä.
- Niin sadat miljoonat nääntyy vielä,
- Ne nääntyy puutteessa kylväjäin.
- Sä, joka heikkojen huudot kuulet,
- Oi anna helluntain hengentuulet
- Taas puhaltaa yli jäisen maan,
- Ett’ aukeis uskohon kylmät mielet
- Ja tunnustuksehen kankeet kielet
- Ja syttyis rakkaus palamaan!
- Se rakkaus, joka kaikki voittaa
- Ja kaikki toivoo ja kaikki koittaa,
- Ei itse vaadi, vaan antaa ain’,
- Ei paisu, kosta, ei väsy, vaivu,
- Ei riitaa nosta, ei pahaan taivu.
- Oi täss’ on pelastus pakanain!
- Sen voimaa kestä ei papit baalin,
- Ei ojat peljätä beliaalin,
- Ei kade Kaifas, ei Pilaatus,
- Ei hirmuvaltias, ajanhenki,
- Sill’ uhkat, vehkeet ja juonet senki
- Voi tehdä tyhjäksi rakkaus.
- Mut, Herra, rakkaudesta juuri
- On sydämissämme puute suuri,
- Ja kaikki puuttuu, kun puuttuu tää.
- Mut kaikki on, kun on rakkautta:
- On varaa, voimaa ja viisautta
- Ja rohkeutta ja – elämää.
- Sä, joka heikkojen huudot kuulet,
- Siks anna helluntain hengentuulet
- Taas puhaltaa yli jäisen maan,
- Ett’ aukeis uskohon kylmät mielet
- Ja tunnustuksehen kankeet kielet
- Ja syttyis rakkaus palamaan!
Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.