Syvän äänettömyyden syliin

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syvän äänettömyyden syliin

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Syvän äänettömyyden syliin
jo halaan pois.
Jos tänään kutsuni sois,
ilo, murhe ei ihmisten kyliin
mua kahlita vois.
Siniluolissa ikuisuuden
humu loppumaton
olis sammuvan aallokon.
Kokis sielu kahleettomuuden
pyhän hurmion.
Kovin janoan laskea pääni
kiven viileyteen,
maan tuoksuun ja harmajan sammaleen,
mua kutsuu väkevä ääni
levon autuuteen.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.