Syväss’ astumme hiekassa...

Syväss’ astumme hiekassa... Kirjoittanut Max Dauthendey

Syväss’ astumme hiekassa, merta päin,

ja nääntyvin askelin, käsikkäin.

Kera käy meren henget hirveät.

Joka hetki me olemme pienemmät.

Lopuks pienen pieninä astutaan

meren pohjalla samaan simpukkaan;

siki-unessa kasvamme kirkkauteen

ihanast’ ihanampahan, helminä veen.

Sun silmäs hiljaiset suo vuoteekseni.

Se paikka hiljaisin on maailmassa.

Sun katsees varjoon hyvä jäädä on.

Sun katsees hyvä on kuin vieno ilta.

Maan piiristä on pimeästä

vain yksi ainut askel taivaan porttiin.

Mun maani loppuu sinun silmissäsi.

Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.