Syys-illan laulu

Syys-illan laulu. Kirjoittanut Otto Manninen

Syys-illan suuret tähdet

syvihin vilkkuu vesiin.

Näin kerran, näinkö lähdet

ikuisten unten kesiin?

Kun liioin kasvaa kaipuu

vakaasen vaihe-säistä,

kun viimeisin jo taipuu

syysviljan tähkäpäistä.

Sa multa pois, ma sulta!

Käy kutsu illan-hiljaa,

kun uinuu maassa multa

uneksuin uutta viljaa.

Se vartoo, tuskan-harras

hyvästiheiton hetki,

veen ikivievän parras,

paluuton viime retki.

Syys leikkaa kevään liitot,

ja tyhjää sulkee syli.

Vaan muistavasti viitot,

yön tähti, vetten yli.

Syvälle vilkut, päilyt,

suruisa, suuri tähti,

kuin viime katse säilyt

sa kaiken sen, mi lähti.

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.