Syys-ilmalla

Syys-ilmalla. Kirjoittanut Frans Jakob Chydenius

Hyi kun on kylmä nyt ilma jo aivan!

Pilvet ne peittävät avaralta taivaan.

Syksy on syynä sen; ei suvi aina

Kestä’, sen hetkeksi Luojamme lainnaa.

Suvell’ oli horhoissa hauskainen olla,

Lintujen ääniä sai sielä kuulla.

Vehreys suvell’ oli maissa ja puissa,

Kukkaiset loistivat Luojan puvuissa.

Syksy on tullut ja nytp’ ei kuule

Metsissä muuta kun kylmän tuulen.

Pohja-tuuli puissa nyt pohottaa ja vinkaa,

Keltyneinä lehtiä maahan sinkaa.

Suomi on kaukana pohja-tähden alla,

Soissamme asuskella tahtoo halla.

Monet ovat keitaat, vetelät ja suuret,

Korvissa paksuja puitten juuret.

Vähin erin maanmies vaan niitä jaksaa

Pelloiksi perata; se paljon maksaa.

Vaan jos et, maamies, vaivaas suutu,

Ei sulta sentänä leipää puutu.

Suvella sun sarkas kasvon kantaa,

Talvekses syksyllä syömistä antaa.

–sk–

Lähde: Maamiehen Ystävä 11.10.1845.