Syys-laulu

Syys-laulu. (Nuotti: Oi Suomenmaa, isiimme maa.) Kirjoittanut Albert Kukkonen

Nyt syksy ilman synkeän,

On maille muuttanut,

Metsien, laaksoin suloisiin,

Kukkaisten päälle ihaniin,

On muodon muuttanut.

Se kesä kaunis ihana,

On pojes pajennut,

Ei enää ruusu-laaksoissa,

Saa pensahitten suojassa,

Iloista ihailla.

Se aika kesti vähän vaan,

Kuin kukkii poimimme,

Se suvi sulo ystävän

On pois, kuin on armahan’

Ja meitä viihdytti.

Taas pudottanut pukunsa,

On luonnon laitumet,

Kuin kukoistivat kauniina,

Kaikk’ kasvut monenlaisina,

Ruusut jos kukkaiset.

Ei enää auringoinenkaan,

Lämpimäst lämmitä,

Ei suloisella sulollaan,

Lämmitä lasna olollaan,

Ennenkuin keväillä.

Se ääni sata-kielinen,

On laannut laaksoista,

Ei linnut illoill’ iloissaan

Nyt laaksoillemme laulele,

Muualle muuttivat.

Nyt kuuluu laulu laaksoista,

Humina hongikon,

Siell’ syksy tuuli puhaltaa,

Kaunihit lehdet kukaltaa

Pois heidän oksistaan.

Suloisen tyynen siassa

Nyt myrskyt mellastaa

Ja luonto kaipaa valjuna

Kuss’ ompi koristuksensa

Kun kaikk’ on kauhtunut.

Näin muutteleepi muotoaan,

Kaikk’ maalla kasvavat,

Näin muuttaa muodons’ ihminen,

Kuin kasvaa niikuin kukkainen,

Vanhanna lakastuu.

Tääll’ kerta koittaa kaikille,

Syksyinen lakastus,

Se tiettävä on luoduille,

Se muuttaa rypyt poskille,

Majamme maaduttaa.

A. Kukkonen.

Lähde: Tapio 19.12.1863.