Syys-tunteita

Syys-tunteita. Kirjoittanut Rafael Laethén

Syys synkkä nyt siirtänyt on

Puun-oksilta vihriän verhon

Ja kukkien kalmistohon

Myös haudannut sääsken ja perhon.

Ei lintua livertävää

Tai muuta, jok’ äänin ois soinut! –

Myös aallonkin peittävi jää,

Ja halla on maan hopeoinut.

Mut aurinko loistavi vaan,

Ja kirkas on taivahan kaari;

Ja ääneti huurtehessaan

Nyt välkkyvi manner ja saari.

Tää ääretöin äänettömyys!

Sen moni lie kokea saanut,

Kun sydämen valtasi syys,

Ja rientojen riemu ol’ la’annut.

Kenties moni itkeä saa:

”Miss’ on veren vilkkahan juoksu,

Miss’ sääskien, perhojen maa

Ja kukkien tenhoisa tuoksu?”

Sen tiedän, ett’ itsellän’ on

Vaan hallainen välkky ja loiste;

Muun menetin taistelohon –

Ja kevät ei kukkine toiste. –

ae–ae [Rafael Laethén].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.