Syys-tunteita

Wikiaineistosta
Syys-tunteita.

Kirjoittanut Rafael Laethén


Syys synkkä nyt siirtänyt on
Puun-oksilta vihriän verhon
Ja kukkien kalmistohon
Myös haudannut sääsken ja perhon.
Ei lintua livertävää
Tai muuta, jok’ äänin ois soinut! –
Myös aallonkin peittävi jää,
Ja halla on maan hopeoinut.
Mut aurinko loistavi vaan,
Ja kirkas on taivahan kaari;
Ja ääneti huurtehessaan
Nyt välkkyvi manner ja saari.
Tää ääretöin äänettömyys!
Sen moni lie kokea saanut,
Kun sydämen valtasi syys,
Ja rientojen riemu ol’ la’annut.
Kenties moni itkeä saa:
”Miss’ on veren vilkkahan juoksu,
Miss’ sääskien, perhojen maa
Ja kukkien tenhoisa tuoksu?”
Sen tiedän, ett’ itsellän’ on
Vaan hallainen välkky ja loiste;
Muun menetin taistelohon –
Ja kevät ei kukkine toiste. –

ae–ae [Rafael Laethén].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.