Syys-virsi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syys-virsi.

Kirjoittanut Pietari Mansikka


Ah! suvi-aika armas
Kun pois on kulkenut
Ja syksy kaiti karvas
Siahan siirtynyt.
Kun suvi sulo antoi,
Ne kaikki kaatuvat,
Ja kesä kaunis kantoi
Nyt maaksi maatuvat.
Kukat jo kaikki kuolee
Niin niityn ruohotkin,
Kun halla harmaa nuolee
Ja paha pakkanen.
Ah! ajattele sitä
Myös ilman ihminen,
Kuu kuukin kuolla pitää
Ja maaksi maatuman.
Ei pysyväistä eloo
Nyt ole kelläkään,
Vaan vakinainen ero
On kalkkihilla tääll’.
Kun kukat talvi tappaa
Ja maahan maaduttaa,
Niin kuolo kunkin nappaa
Ja kuoppaan kuljettaa.
Siis sieluasi muista
Kuin kallis kaiti on,
Pois elo synnin poista,
O, ilman ihminen!
Ah! ole valmis aina
Kun sua kussutaan,
Niin Herra armon lainaa
Ja ilon taivahan.

P[ietari]. M[ansikk]–a.


Lähde: Sanan-Lennätin 22.10.1858.