Syys (Polén)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syys.

Kirjoittanut Rietrik Polén


Tuuli puista puhaltelee,
Lehtosia lennättää,
Nurmi maalla nukahtelee,
Ketonen jo kelloittuu;
Ylehensä muuttuminen,
      Vaihe, kuollo,
      Jättö, toivo,
Mantereilla majailee,
Oloansa arpailevat.
Ehto aamut pimertelee,
Tähtisiä synnyttää;
Taivahassa alottelee,
Jumalat jo soitantaa;
Ilot, laulut laksohia,
      Kun ei soita,
      Eikä kuulu
Metsolassa ilontaa,
Ikävyyttä immen lemmen.
Lammin kalvo kuvastelee,
Kyyneliä tuskissaan,
Aamuruskoa oottelee,
Sulosuven palantaa;
Halut, pyynnöt riemuhia,
      Rantasille,
      Kun ei kanna,
Eikä kuulu kukuntaa,
Käön kullan laulantoa.
Mäillä kuuset kumartelee,
Kukkasia katsahtaa;
Kyyhky puussa kukertelee:
”Jo on poissa, armahat!
Kukat, ruukut juuriltasi,
      Perhonensa,
      Hohtonensa,
Hajonneet; nyt kuollo vaan
Kadonneille naurailevi”.
Niinpä uskoni päättelee,
Mielialan mulle tuo:
Saispa kuolla, kun nuo elää,
Ilona ja täytössään!
Kukan kuollo, lemmen elo,
      Luonnon sointo,
      Hengen synty,
Rientelee ja iloilee,
Vapise ei vaiheitansa.

O. P. [Rietrik Polén]


Lähde: Suomettaren vuosikerta 1848, 27. lokakuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 26.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1848. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1848_rdf.xml.