Syysilta (Avellan)
Ulkoasu
Syysilta. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Miks’ huokailet niin haikeasti,
- Oi rintani?
- Kun tähdet öisin tuikkaa lauhkeasti,
- Miks’ kaikaa terhenessä useasti
- Sun ruiku-äänesi?
- Oi, itketkös, kun kulkehessa
- Sa päiväs näät?
- Oi, valitatkos kesää muistellessa,
- Vai kammoksutkos kukan kaatuessa,
- Kun syksy muuttaa säät?
- Kas, lintu laulaa taivasalla,
- Ei moitikkaan.
- Ja satakieli soittaa kankahalla;
- Ei haikeutta siitä soittajalla,
- Ett’ hetki karkaa vaan.
- Ja perho etsii kukkiansa
- Niin iloissaan;
- Ei huokaa iltasella konsanansa,
- Vaikk’ hermotoinna purkaa purjeitansa
- Ja uupuu kuolemaan.
- Kun tammi lankee murtumalla,
- Ja vuorikin,
- Oi, pyydätkös sa päästä huokeemmalla?
- Kun mailman kaikki entisyys on nurmen alla,
- Miks’ vaikeroitsetkin?
- Ken tahtoo osaas surkutella?
- Ken turmion
- Ja kuolon tuskista sun kirvotella?
- On pyyntös kukkasen, jon kuihtehella
- Sa löydät, kohtuuton?
- On hetken riemu taivaan manna
- Sull’ korvessa;
- Sa otsaa pilvetöintä aina kanna,
- Oot vieras täällä, määrääs et saa panna
- Kuin Kaanaan vuorella.
- Siell’ tähtitarhain toissa puolla
- Saat valkamaan.
- Oi, riemuitse, ett’ kaikki, minkä huolla
- Sa kannoit täällä, ijäisyyden vuolla
- On tyhjää unta vaan.
- Siis eipä surmaa kammomista
- Tääll’ kulkeissas;
- Hän ruhtoo kahleen, vaan ei kahleellista;
- Ja enkelinä taivaan loistehista
- Sa katsot hautoas.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.