Syysilta (Rydberg)

Syysilta. Kirjoittanut Viktor Rydberg

Päivä jo laskee, pilvet kaihoa täynnä kulkee

pois yli vaahtisen veen, yli huohuvan salon siimeen.

       Lokki luodolla kirkuilee,

       haukka rotkonsa kätköön jää:

       ajoon uupuin, se päänsä peitti

       siipensä märkiin untuviin.

Päivä jo haipui, häälyy yö yli kankaan honkain,

vuorilla häälyy, miss’ sammal turpuu ja tihkuu, huokaa.

       Sairaankelmeän kajon näät

       lännen kunnailla viipyvän,

       päivän jäähyväiskuiske murhein

       sumuun synkkähän hälvenee.

Veet kun paasille roiskii, soi tarut kaihonkummat,

pilvein miettimät maan yli lonkuvat usvamietteet;

       laine, mi rantaan hyrskyää,

       kuohuu julmuutta kohtaloin;

       äänet, tuskasta värjyin, huutaa

       metsästä myrskyn huminaan.

Yksin jylhäkön keskellä, painuin paatta vastaan,

lumouneena seisoo mies sekä kuulee, nauttii.

       Sointuuko yhteen sielu tuon

       lauluun, min sääntää synkkä yö?

       Haipuuko kaihon ääni syksyn

       murhelauluhun mahtavaan?

Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.