Syysilta (Rydberg)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syysilta.

Kirjoittanut Viktor Rydberg


Päivä jo laskee, pilvet kaihoa täynnä kulkee
pois yli vaahtisen veen, yli huohuvan salon siimeen.
       Lokki luodolla kirkuilee,
       haukka rotkonsa kätköön jää:
       ajoon uupuin, se päänsä peitti
       siipensä märkiin untuviin.
Päivä jo haipui, häälyy yö yli kankaan honkain,
vuorilla häälyy, miss’ sammal turpuu ja tihkuu, huokaa.
       Sairaankelmeän kajon näät
       lännen kunnailla viipyvän,
       päivän jäähyväiskuiske murhein
       sumuun synkkähän hälvenee.
Veet kun paasille roiskii, soi tarut kaihonkummat,
pilvein miettimät maan yli lonkuvat usvamietteet;
       laine, mi rantaan hyrskyää,
       kuohuu julmuutta kohtaloin;
       äänet, tuskasta värjyin, huutaa
       metsästä myrskyn huminaan.
Yksin jylhäkön keskellä, painuin paatta vastaan,
lumouneena seisoo mies sekä kuulee, nauttii.
       Sointuuko yhteen sielu tuon
       lauluun, min sääntää synkkä yö?
       Haipuuko kaihon ääni syksyn
       murhelauluhun mahtavaan?


Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.