Syysiltana

Syysiltana Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Niin kalvettunt on kaih, ja nääntynyt

Se kukkasuus kesäinen kuss’ on nyt?

Jo kasvut rankiaavat, vait on lehto,

Ja hauvan synke’ys nyt on jo ehto.

Mut silmä autuasti katsahtaa

Ja rintani sulosti riemahtaa

Kun taivolla pimeessä välkkyväiset

Näen mun hengelleni koit yläiset.

Sitä syysiltana ajatelen,

Ja lehtien pu’ontaa katselen.

Alaston ranta järvessä kulostaa

Ja pilvien välitse kuu valostaa.

Lähde: Kanawa 23.9.1846.