Syyskesän yöt
| Syyskesän yöt. Kirjoittanut Katri Vala |
- Näinä syyskesän öinä,
- jolloin pimeys lainehtii talojen ympärillä
- kuin musta meri
- ja ikkunoista pyrähtelee lamppuja kohden
- kalpeita perhosia,
- näinä öinä
- muistelen kesän palavia päiviä.
- Ja ruumiini ojentuu pakenevaa aurinkoa kohti
- kuin jäätyvä puu
- turhaan odottaen polttavaa suudelmaa.
- Ja sydämeni pienenä ja säikähtäneenä
- näkee kaikkien kukkien
- tekevän kuolemaa.
- Ah, miksi en itsekin kuollut
- keltaisella hiekalla
- ihanan vihreän meren äärellä,
- kun ruumiini nautinnosta suljetuin silmin
- antautui auringolle
- kesän huumaavina päivinä!
- Silloin en olisi nähnyt sinua, Kuolema,
- vaan hymyilevänä,
- nuoruutta ja meriheinää tuoksuavana
- olisit saanut kantaa ruumiini pois.
- Enkä nyt istuisi
- tuijottaen mustaan ikkunaan,
- josta kantautuu sateen tuoksu
- ja kuolevien kukkien huuto
- palaneitten perhossiipien varistessa
- surullisen pääni ylle.
Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.