Syyskuun kukkia

Syyskuun kukkia Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

En kuule ääntäs sun, en kättäs saa, kun herään

syyskuisten punertuvain aamuin koissa.

Koin liekki hulmahtaa leukoijan helmikerään

ja malvat puuntaa verikarpaloissa.

Oot poissa.

Mut kukat muistojen, niin suuret, vuoron perään

tajuntaan puhkeaa ja nousee silmän terään.

Pian nukkuu yrtit maan jo hangen palttinoissa,

mut veren purppuroissa

vain yhä loimuaa nuo kukat syksyn erään.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.