Syyslaulu (Forsman)
| Syyslaulu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Puu jo heittää
- Lehvän keltaisen,
- Marraskuinen pilvi peittää
- Hautaa kukkasten;
- Talvi niiltä sulon surmas,
- Mutta mieleen, jon ne hurmas,
- Suvi-lämpimällä loistaissaan,
- Virkoovat ne vielä muistoinaan.
- Ruusu rukka
- Riutuu aikaisin;
- Loistaneeko ihmiskukka
- Tuota kauemmin?
- Sorjana se taimii, väikkyy,
- Poski hohtaa, silmä läikkyy,
- Vaan jos viima sattuu vartehen –
- Surkastuu se, kuolee kalveten.
- Sä ku maasta
- Soit mun valvahtaa,
- Kukkais kesken ilman saastaa
- Suo mun heloittaa!
- Jotta, suven mennen multa,
- Kätkis jokin enkel kulta
- Muistelmiinsa, maasta saamihin,
- Sen kun täällä hiljaa vehmastin.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.