Syysmetsässä

Syysmetsässä. Kirjoittanut Immi Hellén

Niin kirjavata, kaunista on täällä,

niin punakeltaista ja hohtavaa.

Tää Tapiolan sali syksysäällä

kuin kultakoristeissa kahajaa.

Tääll’ on niin hiljaa tummain kuusten alla,

ah, miss’ on raikkaat suvensäveleet?

On kukkakumpareilla käynyt halla,

on lehvät vienot multiin varisseet.

Tää väriloisto – talven tää on aatto,

ja vaikk’ on puissa kultaa, purppuraa,

niin on kuin kulkis täällä ruumissaatto,

kuin tanner Tapion ois hautuumaa.

Kun kellastunut maahan liitää lehti,

kun tuuli tummaa syksyvirttään soi,

ne kieltä kummaa kuiskaella ehtii,

ne sadun kauniin meille tarinoi:

– Vain päivän kuuman tää on tyyni ilta,

tää lepoon lauhaan vain on valmistus.

Ei kuole luonto, vaikka näyttää siltä,

on näennäistä vain sen turtumus.

Se riisuu yltään kalman käärinliinat,

se elinvoimaisena nostaa pään,

kun koittaa kevään riemulliset tiimat,

se virkoo ehompana entistään.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.