Syysmietteitä

Syysmietteitä. Kirjoittanut Lydia Koidula

Suomentanut Osku Velho.

Koivun latvasta jo lehdet sataa,

kolkko tuuli suven maita syö.

Ajan kellon riemuäänet ehtyi:

viime hetkiänsä nyt se lyö.

Kaunis päivö, uuvuitko jo aivan,

kun niin vitkaan nostat päätäs vaan!

Suruisen luot katseen lastes puoleen...

syksy raastaa heidän verhoaan.

Niinkuin pelvon ajamina pilvet

yli maan ja meren lentävät.

Kurjet huikeasti huutaa, kun ne

kohden kotiansa entävät.

Kotihin! – Oi koti, kallis sana!

Sydän kestä! Kohta sinunkin

odotukses loppuu, kutsuu viimein

sinutkin jo Isä kotihin.

Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.