Syysmietteitä

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syysmietteitä.

Kirjoittanut Lydia Koidula
Suomentanut Osku Velho.


Koivun latvasta jo lehdet sataa,
kolkko tuuli suven maita syö.
Ajan kellon riemuäänet ehtyi:
viime hetkiänsä nyt se lyö.
Kaunis päivö, uuvuitko jo aivan,
kun niin vitkaan nostat päätäs vaan!
Suruisen luot katseen lastes puoleen...
syksy raastaa heidän verhoaan.
Niinkuin pelvon ajamina pilvet
yli maan ja meren lentävät.
Kurjet huikeasti huutaa, kun ne
kohden kotiansa entävät.
Kotihin! – Oi koti, kallis sana!
Sydän kestä! Kohta sinunkin
odotukses loppuu, kutsuu viimein
sinutkin jo Isä kotihin.


Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.