Syysruusulle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syysruusulle.

Kirjoittanut Antti Tervo


Oi, ruusu kulta, sydän multa,
Nähdessäin sun, pakahtuu,
Kuin rintas raataa, pääsi kaataa
Syksyn tuuli lemmetön.
Sun päivän impi, luonnon lempi
Pulskeaksi puetti,
Ja koristeli, kaunisteli
Auringotar armoisa.
Sä kesän tuulta, hempi huulta
Hymyellen halailit;
Vaan nyt sä myrskyn, syksyn hyrskyn
Eessä maata suutelit.
Ja kesän-säillä, kukkaismäillä
Perhon kanssa armastit;
Vaan hänkin kaatuu, sulhos maatuu
Kanssas maahan, multahan.
Kun katson sua, tunne mua
Herättävi miettimään,
Se muistuttavi, kuiskuttavi:
Lemmit, – kuolet, – hautahan!
Mut kevät uusi, pukus, suusi
Virkkelevi vuorostaan:
Sä vaikka kuolet, – heität huolet, –
Nouset, – elät uudelleen!

[Antti] T[e]rv[o].


Lähde: Tampereen Sanomat 8.11.1870.