Syystunnelma (Rytkönen)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syystunnelma.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Ma vuoren harjalle nousen,
kas, merellä myrskyää,
ja aalto rantahan roiskuu
ja tuima on tuulispää!
Ja ma katson, ja taivas on musta
ja ulappa on kuin yö,
ja päällä kumean kuohun
yön salamat leikkiä lyö.
Ja ma katson, ja horjuu honka,
on kelmeä koivupuu,
ja myrskyssä lehdet lentää
ja kukkaset kellastuu.
Ja ma katson, ja kaikkialla
rajumyrsky se raivoten soi, –
ja mun rintani etsii rauhaa,
vaan ei sitä löytää voi.
Se rinta on myös repaleissa
kuin taivahan pilvet nää,
ja se kuohuin nousee ja laskee
ja sielläkin myrskyää.
Ja sielläkin kuohut käyvät
ja ne louhirantoja lyö,
ja sielläkin salamat sinkoo
ja ne polttaa ja palaa ja syö.
Ja sielläkin aallot ärjyy
ja leikkivät leikkiään,
ja kukkaset kylmässä värjyy
ja itkevät kevättään.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.