Tähdenlento

Tähdenlento. Kirjoittanut Saima Harmaja

Maan yli pimeän ja hiljaisen

säteili tähtitaivas ikuinen.

Sen tajusimme silmin suurtuvin.

Ja ahdistettu sydän kummankin

yleni, kohtalonsa unhoittain,

yön maailmoiden alla loistavain.

Ei Häntä, jolta tähdet radan saa,

voi ihmisaivoitukset taivuttaa.

Syvimpään täytymykseen nöyrryin vain

ma, haavoitettu, itse haavoittain.

Mut ruumiiseeni virtas, tunsin sen,

sinusta tuskan virta salainen.

Välähtäin tähti lensi – pohjoiseen!

Nyt mitä toivoit, näin sun kysyneen.

Sen tiesit, tiesit! Luotas juuri nyt

pois oli sydämeni lentänyt.

Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.