Tämä on Juttu Juomareista Koottu kohmelo-väestä

Tämä on Juttu Juomareista Koottu kohmelo-väestä *). Kirjoittanut Elias Tuoriniemi

Kuinka kummalta näkyypi,

Koska katson kansan päälle,

Kuinka viina vietteleepi

Ihmisiä ilman alla!

Kuinka viina viekkahasti

Viisahankin vietteleepi,

Viettelepi virkamiehen,

Päämiehen päihyttääpi,

Pahon pettääpi Papinkin,

Oikiankin opettajan,

Tarkimmankin Talonpojan

Tarkankin talon isännän!

Kuinka viina vietteleepi

Emännänki Eksyttääpi,

Pahentaapi palkollisen

Rehellisen renkimiehen,

Huonommanki huonemiehen,

Kehnommanki kerjäläisen!

Kuinka viina vietteleepi,

Viisahanki virkamiehen!

Vaikk’ on taito tarkka hällä

Vielä muita viisahampi,

Opisa ylös otettu.

Vaan kuin viina vietteleepi

Saapi viina vietellyksi,

Silloin mies on mieltä vailla,

Pois on toimi toisialla.

Koska mies on mieltä vailla,

Sillonpa mies mitätöin:

Kaikki arvokin katoopi

Kunniakin kukistuupi.

Kuinka viina vietteleepi,

Pahoin pettääpi Papinkin!

Eipä se sovi Papille

Olla julma viinan juoja,

Juosta kanssa juomaritten.

Kuinka se kuitenki sopii

Olla vartia vakanen,

Vartiana valvovaisna

Siinä Herran Ziionisa?

Kuinka hän saattapi sanoa,

Kuinka muille muistutella

Viinan suuria vikoja,

Kuin on itse kumppanina,

Johdattaja juomareille?

Kuinka se muita kuljettaapi,

Kuink’ on eellä eksyväisten,

Ett on itte eksyksisä?

Vaan en saatakkaan sanoa,

Paljon puhua Papille;

Pappi tietääpi paremmin,

Tietääpi oman tilansa.

Kuinka viina vietteleepi

Tarkimmanki talonpojan!

Jok’ on julma viinan juoja,

Joka juopi joka päivä,

Joka päivä päihyksisä

Alvari kylän ajaja,

Kuinka sill’ on kuiva kurkku!

Ei sille piisaa pikari

Yksi jumpru juotavaksi,

Eikä kastu kaulavarsi,

Eikä kastu kielen kanta

Pikarista pikkuisesta.

Totta toisenki paneepi,

Juopi kohta kolmannenkin,

Neljännen nenänsä alle,

Vielä juopi viidennenki,

Kuudennenkin kurkkuhunsa,

Sekä juopi seitsemännen,

Kahdeksannen kaulahansa.

Juopi toopin toisen kanssa

Vielä kannun kaateleepi.

Suu syöpi suuret kassat,

Menee kautta kaulavarren

Talonki iso tavara.

Juopi elonsa esinnä,

Juopi vaimon vaattehetkin,

Isänsä isot hopiat,

Kanssa vaarin vanhan kassan.

Kuinka sill’ on suuri suu,

Kuinka sill on laaja leuka!

Syöpi sonnin sorkkinensa

Syöpi lehmän lieminensä;

Mahtuupi sen mahahan

Hepo heinä-häkkinensä.

Mahtuu sinne suuri maakin,

Mahtuu laiva lastinensa.

Kuinka viina vietteleepi,

Emännänki eksyttääpi!

Kuinka se on kumma nähdä,

Että katsoa kamala

Vaimon päälle päihtynehen!

Koti sen kolkolta näkyypi,

Asunnotkin arvoselta,

Siivotoinn’ on siihen vielä

Sekä muutoin mustat kaikki:

Halu haikia palaapi

Viinan luonna viipymähän.

Kesken ruan keittämisen

Meneepi mielitekoonsa

Kaapistansa katsomahan.

Ottaa sieltä oiva ryypyn

Kannustansa kallistaapi.

Kaatuu kohta kamariinsa

Kellariinsa kellistyypi.

Mitä tästä mies sanoopi

Kuin on vaimo kumossa,

Talon vanhin vaipununna?

Löytää lapsen laattialta

Joka itkeepi isosti,

Eikä äitin ääntä kuule.

Ei saa iltasta isäntä,

Perhe piinaa pitääpi,

Väki nälkää näkeepi

Kuin on keitto kesken jäänyt,

Kesken karja katsomata,

Kantamata karjan veetkin,

Talon työt takaperäsä,

Riihen uuni riitynynnä,

Saunan uuni sammununna.

Mies sitte mielipahoisa

Mene viimmein vihta käessä

Kylähänkin kylpemähän.

Kuinka viina vietteleepi

Parahanki palkollisen!

Vaikka mies on mieluhinen

Muitten siivoihin seasa,

Tasastenki tantereella.

Vaikk’ on kaunis kasvannolta,

Kaunis kaikkein seasa,

Vaan kun viina viettelee

Saapi viina vietellyksi,

Niin on reikä renkilläki,

Suu parka-palkollisella,

Johon palkkansa paneepi,

Ansionsa ammuntaapi,

Jota ei tuki tuhannet,

Salpaa sataset markat.

Meneepi turkki tukoksi

Vielä verka-vaattehetkin,

Menee killingit sisälle

Kulkee kuusi-markkasetkin,

Tolpat toisensa peräsä,

Loutunsa lopetteleepi.

Tuonne raukka rahansa,

Tuonne kylvää kylälle,

Povestansa puotteleepi.

Siellä vievät viekkahat,

Varkahat varastelevat,

Kuin mies kumosa makaa

Alla pöydän pyörryksisä,

Alla penkin pehteleepi.

Kuinka viina vietteleepi

Huonommankin huonemiehen!

Joka on julma viinan juoja

Viina ratti raivokerta,

Juopi juhla-vaattehensa,

Vielä pantiksi paneepi

Parahankin paitansakin,

Sukkansakin suuri juoppo

Paha lallu lakkinsakin.

Vielä viinahan paneepi

Kirvehensä, kinttahansa,

Tuppensa, tuluksensakin

Vielä juopi veihtensäkin.

Kuinka viina vietteleepi

Kehnommankin kerjäläisen!

Vaikk’ on huono, horjuvainen

Ettei saata sauvan kansa

Kontata kylän väliä.

Käypi kooten konttihinsa,

Rukoillen, raukuillen,

Anellen ruan apua;

Joutuu viimmein viinan luokse,

Käypi kautta karvaihen,

Juopi vanhat vaattehensa,

Juopi kehnot kenkänsäkin

Ainoanki atriansa,

Jyvä kouran kontistansa.

Se on vielä sitä pahempi

Kuin juovat juhla-päivät,

Pyhä-päivät pyörryksisä,

Sillon koolla konnat kaikki,

Siellä koolla korttimiehet

Siellä parvi pauhoapi,

Humalasa huuteleepi.

Toiset torkuvat unesa,

Toiset käyvä toikkaroivat,

Toiset kaatuu kartanolle

Seinukselle seljällensä.

Siat siellä siirtelevät,

Koirat korvia pesevät,

Sika suuta siivoaapi.

Menee päivä päihyksisä,

Toinen päivä tohmerosa,

Kohmelosa kolmas päivä,

Vielä viikkokin meneepi.

Sitten viimmein viikon päästä

Tuleepi konna kotia.

Akka alkaapi sanoa,

Valitella vaimo-parka:

”Ei ole puuta puikkoana,

Eikä päätänä pärettä,

Eikä einettä väellä.

Hevoisilt’ on heinät kaikki,

Heinät kaikki karjaltakin”.

Tuostakas tora tulee,

Tappelu tapahtunee!

Veitten verisen vetääpi

Puukon hirviän hiasta,

Jolla akkansa ajaapi,

Perehensä peljättääpi.

Akan mettään ajaa,

Pellolle pere-väkensä.

Kunu kuuluupi kylähän,

Tomu toisehen talohon,

Mettähän iso meteli.

Juomari on julma ajaja

Sekä on kiivas kirkko-tiellä.

Yli akkain ajaa

Miesten päälle mielipuoli,

Eikä huoli huonommista,

Eikä varo vaivasia,

Ajaa kurjan kuoliaksi,

Vaivasenkin vainajaksi,

Kuin ei eestä ennättäne.

Yli aitain ajaa

Yli mättäihen menee,

Ajaa kuusetkin kumohon

Kaataa männytkin mäeltä,

Myötänsä veräjät viepi,

Poies portin pielisetkin.

Tuskasta tämä tuleepi

Hepo hillimättömäksi,

Ettei aiat asettane

Eikä seinät seisottane.

Ajaapi rikki rekensä,

Poikki aisansa ajaapi,

Ajaa vaimon vaivaseksi,

Kumppaninsa kuoliaksi.

Itekkin sitten isäntä

Jääpi tielle tietämättömäksi.

Aisat siipenä sivulla,

Suittet suorana venyypi,

Juhdan juostesa kotihin,

Värkit tielle tippunehet,

Sinne jääny silkki lakki,

Kinttahatkin kirvonnehet,

Viina-pottukin povesta,

Jääny vaimon vaattehetkin,

Reki vaate vaimoltakin.

Humalainen hullu vielä

Sekä kiivas kirkko-mäellä,

Karjuu kirkko-kartanolla

Vielä kiljuu kirkossakin

Huutaa Herran huonehesa.

Tämä on virka viimmesiä,

Joka on muutoin moitittava

Kaikilta ylönkatottu.

Tähän virkahan vetää

Ylimmäiset, alammaiset,

Korkiatkin Kuninkahat,

Hyvän voiman voittanehet,

Hyvän arvon ansainnehet,

Korkiasta kunniasta

Ikuiselta istumelta

Poies viina vietteleepi.

Ei tähän miestä mitalla panna

Vaalin kautta vaadittane,

Eikä kylästä kysytä,

Tahota tietä tapoja.

Saa sen viran viratoinkin,

Kelpaa siihen kelvotoinkin

Pojatkin puoli-ikäiset,

Nuoret vaimot, vanhat kanssa,

Siihen tykö tyttäretkin,

Kelpaa pienet piikaisetkin.

Tämä on virka vielä sitten

Ettei ruoki ruan kanssa

Eikä myös evästä anna,

Eikä laske laukullensa,

Eikä kanna kala-vatia,

Puhu puuro-kattilalle.

Miestä piinalla pitää,

Vajanaisen vattan kanssa.

Kuin on viikon viina-päisä

Monet päivät päihyksisä,

Kohma koukkuhun vetääpi,

Mies käypi köykelöksi

Kovan kohmelon käsisä,

Kieli käypi käppyrähän,

Suu ei tunne suuruksia,

Suu sonnalta tuleepi,

Hyvä ruoka ruumenilta.

Viina se viisi tekee

Kuusi muuta kummempata

Sekä syytä seitemänkin.

Kuin on syöjä synnin orja

Jumalatoin viinan juoja,

Joka syöpi syntisesti

Juopi jumalattomasti,

Vielä se syöpi syrjällään,

Maatesaanki maisteleepi,

Kuttuu vielä kurkkuunsa

Kurkun kuivan kasteheksi,

Vaikk’ ei enää suuhun sovi,

Ota vattakaan vastahan.

Viina viljalta tulee,

Poies suusta purkuaapi.

Tunkio on turvan eessä

Toinen on takana;

Siinä sitten siivotoin makaa,

Siivotoin sian tavalla,

Eikä tiedä tilastaan

Eikä paljo paikastansa,

Kuhun on kerran kompastunut.

Kuinka viina hengen viepi,

Surmaa monta Suomen lasta!

Moni kuolee kujalle,

Kuolee päälle kuormansakin,

Kuolee reisulle rekeensä.

Kuinka vielä viina päissä

Moni mettään menee,

Eksyy tieltä entiseltä.

Kuin ei jaksa jalka käyvä

Paljo polkia kykene,

Maata matkalla panee

Pahan pakkasen käsiin

Kovan ilman kouristella,

Kusa kuolema tulee,

Paha loppu loukahtaa.

Kuinka vielä viinan tähden

Nukkuu monta humalaista,

Pahoin paatista putuaa,

Venehestä vyörähtää!

Moni juokseepi jokeen,

Virtaanki viinapäissä.

Juomari on häisäkin hävitön,

Kehtaa se häihinki tulla.

Kuhtumata kuttuihin,

Kehtaa tulla tupaan

Kehtaa eessä kellistellä.

Silmät kohta kannun päälle

Kusta kuppia näkisi,

Kuka nakkaisi kupilla,

Pikareita pisteleisi.

Kuin sitte saapi suunsa suloa

Kevykäistä kielehensä,

Nousee sitten noitumaan

Kihkuvaan kiroväkeen.

Sitten viehään viluhun,

Pakkaseen paiskataan

Annetaan aisanpäästä,

Seipähästä selkähänki.

Ajattele ihmis parka,

Syntinen sydän havaitse

Tutki toimella asia!

Onko syytä syötävisä,

Onko viinasa vikaa?

Viatoin on viina parka

Eikä ole syytä syötävisä.

Syyt syöjälle tulee

Juonet kaikki juomarille.

Tämä on suotu suuri lahja,

Suotu suurelta Isältä,

Lahjoitettu Laupialta,

Suotu suureksi hyväksi,

Ravinnoksi raitihiille.

Tämä on aina ruan alku,

Ilon alku ainian.

Hyvä on vielä vilusakin,

Sangen hyvä sairahille,

Kovan mielen kohentaa,

Pahan mielen parantaa,

Ystäväksi ylentää,

Vihaisenki vielä tuopi

Toisen tykö toisinaan.

Joko laaten laulamasta

Lasken lauluni lopulle,

Kosk’ en jaksane jutella

Enkä yksin ymmärrellä?

Jopa uni uuvuttaapi

Kiinni silmäni sitoopi.

Suuni sulkia pitäsi,

Vaan en saata vaiti olla

Kuin juovat Jumalan viljan,

Syövät syntisten tavalla,

Eivät pidä Luojasta lukua,

Varo Kaikkivaltiasta,

Eikä estä esivalta,

Eikä kovat kuritukset

Rangaistukset raskahimmat.

Ei estä vihaiset vitsat

Eikä jaksa jalkapuut,

Vaikk’ on hirmu hirsipuusa

Julma pölkky pövelillä.

Jos nyt tahdot tarkimmasti

Osata oikein elää,

Niin viero viina esinnä

Sekä karta karvahita

Ole viinalle vihanen,

Heitä pois lihan hekuma

Vältä syntiä syviä,

Tee jo kelpaava katumus

Armon aikana alota.

Vihanen Jumalan vitsa

Syöpi syntiset sydämmet

Kadottaa katumattomat,

Viepi piinahan pahahan

Huolen kanssa helvettihin,

Juoma järvestä pahasta

Tuodaan tulikivinen.

*) Elias Tuoriniemeltä, Pyhäjoen pitäjästä ja Pyhäjärven kappelista.

Lähde: Topelius, Z. 1826: Suomen Kansan Vanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja. Kolmas osa. S. 36–51. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 4.1.2007. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 1 [numerointi ilmeisesti virheellinen]. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/topelius/skvr3_1826_rdf.xml.