Tämän vuotisesta huhutusta pyrstö-tähestä muuan sana

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän vuotisesta huhutusta pyrstö-tähestä muuan sana.

Kirjoittanut Johan Léman


Huhu kumma on kulussa,
Kovin kolkko kuulumassa;
Nyt on nosnut seurohimme
Huudon paapatus pahempi
Kansakuntihin sekahan;
Tuost’ on voivotus varana,
Että maamme mainittavan
Pallo tulessa palaisi,
Kesäpänä kaunihina
Pyrstötähden koskennosta,
Hienohengen liikunnosta,
Höyry kerän koskennosta.
Tuo on tyhjeä tohua.
Voipa kumman kuulumista,
Mielettömän mietintöä,
Vallan pälkkeä valetta!
Kulloin on sanomat saatu,
Jumalalta tieto tullut?
Kellen tehnyt tiettäväksi
Luoja lopusta puhunna?
Enpä luule Luojaltamme
Tuosta tullehen sanoman.
Missä miesi se majoaa,
Jolle virkkoi viimi päivän
Lopun Luoja luotuistansa?
Vielä ompi se valetta,
Sanoa sopimatonta,
Että’ teki tiettäväksi
Tähtilöitten tutkijille,
Ilma-piirin piirtäjille;
Sen pitääpi se salassa
Aina asti viimisehen.
Jos vain tutkit tunnon kanssa
Luojan suuren laitoksia,
Töitä tutkimattomia,
Töitä taivahan takojan,
Näet niistä kyllin määrin,
Ettei tehnyt tähtilöitä
Risti rastin rientämähän,
Kuita ei pannut kulkemahan,
Auringoit’ ajelemahan
Eikä pahki paukkumahan,
Toisiansa tölmimähän.
Mutt’ ne käski kiertämällän
Toinen toisensa ohessa
Tuolla pitkin ilma-piirin,
Suurta laajoa lakeutta
Avarassa aukiossa.
Radat niille hän rakenti
Synkän syvyyden selälle;
Valon antoi auringolle,
Pani muita paistamahan,
Määräsi kulunki maalle,
Kuunkin maalle kumppaliksi,
Kuita muita muille maille,
Tähdet taaski taivahalle,
Pani piirille lujille,
Veti viivat viimiseksi;
Kierto kaaret pyrstölöille,
Häntä-tähdillen tekasi
Kulut määräsi mitalla,
Pani painot puntarilla,
Hetket heijän juoksullansa;
Vielä rajatki rakensi,
Ettei toisiinsa tulisi,
Aivan pahki paukahtaisi
Avarassa aukiossa. –
Toki tutki Luojan luoma
Näitä Luojan laitoksia,
Pane, mieti mielessäsi,
Koska ois kukahan kuullut
Luojan töitä laitettavan?
Onko maassa mainittuna
Muitten toisia takovan?
Onko kuullunna kukahan,
Ett’ ovat poissa piiriltänsä,
Sekä vääntyneet vaolta
Tuha vuosien kuvissa?
Aina seisovi alati
Siinä sijassa samassa
Lukematoin luonnon tarha
Puhtahana paistavana,
Loistavana liikkuvana
Rengas kieroksen rivissä,
Niinkuin alku päivinä pyhinä,
Jolloin Luoja kaikki loikin.
Tästä taidat tutkistella
Luonnon juoksua jaloa,
Ettei tämä tähtilöinen
Maata loukkoa lujoa.
Jospa vielä joutuisikki
Maata kohtikin menisi,
Tuo ei tekisi mitänä
Kovemmalle kokkarelle,
Pallollemme painavalle.
Tuo on tunnettu olevan
Hienommista höyrysistä,
Monen kaasun kappaleista
Aineista kovin keveistä,
Koottu läpi kuultavista,
Ilman rungotta rakettu,
Kivikova, kallioitta,
Vielä maitta ja merittä.
Tuot’ ei kyllä Luoja luonut
Maamme pallolle pahaksi;
Mutta varten valmisteli,
Pyrstö-tähdetki perusti
Tarkoituksihin hyvihin.
Mutt’ ei miehet näitä mieti,
Tähti-tieturit tajua,
Mutta muuta aavistavat,
Uskovat ulko-näöltä;
Laskevat lankulla mäkeä,
Niinkun tyhmät myllytiellä.
Noita sopis soimaella,
Hyvin hävästä pitäsi
Juorustansa joutavasta.

J. Léman.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 28.3.1857.