Tässä istuisin ikäni
| Tässä istuisin ikäni. Luuk. 4: 18, 19. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Synagooga Natsaretin
- Täynnä kansaa kaikellaista.
- Laki juuri on luettu;
- Rabbi laski pergamentin
- Käärittynä pöydällensä.
- Silloin – kaikki hämmästyivät –
- Jeesus – tunnettu hyvästi
- Jokaiselle Natsaretin
- Pienoisessa kaupungissa
- Häntä Josefin pojaksi
- Sanottihin – siihen saakka
- Työssä nähtihin alati:
- Veistämässä, sahaamassa –
- Työtä puusepän tekevän –
- Nyt hän nousi opettajan
- Sijalle ja pergamentin,
- Käärön kullan kirjaellun,
- Avasi ja etsimällä
- Löysi paikan Esajasta,
- Luki – silmät säkenöivät
- Hengen tulta taivaallista –
- Kasvot kirkasti ihana
- Pyhä rauha jumalainen –
- Ääni hellästi värähti:
- Rakkaus ja sääli täytti
- Sydämen – ja kuni aamun
- Kirkas valo auringosta,
- Valahtaen huurteisille
- Puiden oksille salolla,
- Sulattaen hyisen hallan,
- Läikehtien lämpöänsä,
- Niinpä sanansa sulavat
- Sydämmille syntisille
- Sattuivat – ne lämmittivät
- Kylmät, kovat, särkynehet,
- Synnin synkässä sumussa
- Harhaellen eksyväiset
- Isän armahan kodista
- Oman tiensä turmiolle,
- Missä paulat monenlaiset
- Sekä verkkonsa veriset
- Laski, surman silmukkansa,
- Sielun murhaaja kavala.
- Nämä kuulivat ilolla:
- Joka silmä kirkastuupi;
- Oli niinkuin olisivat
- Kuulleet kieltä ensimmäistä
- Oman äidin armahimman –
- Jok’ on kau’an unhotettu
- Ollut maalla vierahalla!
- Tahi kuni soitantoa
- Autuudesta ikuisesta –
- Tuolta Edenin kedolta –
- Sanoja, oi, tulisia,
- Säveltä, mi hiveleepi
- Sydäntä niin sulavasti,
- Että tuskaa suloisinta
- Rinta täynnä, aaltoellen
- Huokuu – nousee – aavistaen
- Vihdoin vapahduksen päivän,
- Hengen syvän puhdistuksen,
- Pelastuksen riemujuhlan
- Tulleen – avaa sydämensä,
- Uhraa itsensä ilolla
- Tälle Herralle hyvälle,
- Jonka sanat voitelevat
- Särkymiä polttavia,
- Tunnon tuskan murtamia.
- Kyynel kirkas, polttavainen
- Katumuksen katkeruutta,
- Povi riehuva, palava
- On kuin äänettä, sanoitta
- Rukoilisi juodessansa
- Sielun-janoonsa elämän –
- Vettä kau’an kaivattua,
- Niinkuin peura vuoristossa
- Päivän helteisen jälestä
- Päästyänsä lähtehelle,
- Joka kallion kolosta
- Kuohuttaapi kirkkahinta
- Vettä viljalta norolle –
- Samoin sielukin halukas
- Ahmii armonlähtehestä –
- Ijankaikkisen Jumalan
- Rakkautta, laupeutta –
- Näin ne näyttävät sanovan
- Rukoukset äänettömät:
- »Puhu, Herra puhu kau’an;
- Tässä istuisin ikäni
- Kuullakseni Jumalalta
- Näitä armonsanomia».
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.