Täydellinen ja kunniallinen nainen

Täydellinen ja kunniallinen nainen. (Ivajuttu) Kirjoittanut Alfred Hedenstierna

Luonnollisesti löytyy koko ihmiskunnassa hyvin suuri luku kunnioitettavia henkilöitä. Luulenpa että miehistä voi laskea ne yhdeksi tahi kahdeksi ja naisista seitsemäksi tahi kahdeksaksi procentiksi koko luvusta. Ne ovat kuitenkin erittäin, joita yleinen mielipide mainitsee ”täydellisinä, virheettöminä ja kunnollisina naisina.”

Semmoinen ei lapsenakaan revi lennikkiään puutarhan aitaukseen.

Kun hän kuudentoista vuotiaana impenä saa kuulla jotain (kärsimisistä) sopimatonta tahi rumaa, suurenevat hänen silmänsä ja täyttyvät kyyneleillä, niin että talon kanarialinnut laskeutuvat niihin päristelemään luullen niitä pieniksi teevadeiksi, joihin on pantu vettä heidän varalle.

Jos semmoinen nainen joutuu naimisiin, niin kuolee mies tavallisesti ensimmäisenä viitenä vuonna. Semmoisen enkelin tuttavuus herättää tietysti halua päästä taivaasen, jossa hän voi nähdä monta semmoista yhtä aikaa.

Lapset kuolevat surusta 16, 20 ja 25 ikäisinä, aina sen mukaan kun ymmärryksensä varttuu ja he huomaavat ett’eivät he koskaan voi tulla äitinsä kaltaisiksi.

Kun tämä kunniallinen nainen käy tervehtimässä tuttaviaan maaseudulla, näkevät ihmeekseen seuraavana päivänä kaikki kyyhkyspoikasten muuttaneen anelinipunasiksi. Ne olivat punastuneet koko ruumiiltaan verratessaan omaa viattomuuttaan kunniallisen naisen sielunpuhtauteen.

Olisippas tämä yleisen rahvaan mielipiteen erittäin kunniallinen nainen ollut esiäitimme Eevan, en tahdo sanoa vaatteissa, vaan asemassa, niin hän ei olisi jättänyt omenaa puuhun, eikä saattanut meille syntiinlankeemusta eikä muita ikävyyksiä, vaan hän olisi ottanut Langletin kokkikirjan esille ja laittanut omenaviiniä kaikista omenista sillä sehän oli ainoastaan syöminen joka oli kielletty.

Jos tämä kunniallinen nainen on uskonnollinen, niin hän myös aina on sangen hyvin ja muodikkaasti puettu: ei suinkaan tyydyttääkseen omaa turhamielisyyttään. Jumala siitä varjelkoon! vaan Jumalan kunniahan siitä vähenisi jos hänen lapsensa kulkisivat viime vuotisissa kesähatuissa.

Tämä maino, täydellinen ja erittäin kunniallinen nainen ei ole aina hauska. Kun hän on puhellut jonkun hetken huoneessa, uinahtavat sääsket kuulonuneen, kellot pysähtyivät raskaan ilman vaikutuksesta ja Nordenskiöld, Palander ja Napoleon, jotka kipsikuvina koristavat uunin reunaa, haukottelevat niin että leuvat nakkaa:

Ei ainoastaan kaiken sen pahan mitä on tehty, nyt tehtään tahi tulevaisuudessa ehkä tehdään tietää tämä kunniallinen nainen vaan hän tietää myöskin kaikki ilkeydet ja pahuutet, mitä on ollut aikeissa vaan ei ehditty tehdä unhotettu eli pelosta jätetty tekemättä.

Hyväntekeväisyyttä hän harrastaa innolla ja jospa se home jonka hän lahjoittaa talvipakkasen suojaksi, on liiankin ohut niin se ei tee mitään, sillä lahjaa seuraa aina, kyllin lämmittävä nöyryys.

Kun hän kuolee, kuolee hän niin että toinen silmäinä katselee taivaaseen, nähdäkseen josko siellä on valmistettu hänelle arvokas, hyveittensä mukainen sija, ja toinen silmänsä tähtää kaappia niin ett’ei piika saisi varastaa hänen ja Tanskan kuninkaan rintakaramelliä.

Lähde: Hämeen Sanomat 14.5.1889.