Täyttymys

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Täyttymys

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Vain henkäyksen verran riemua kesti,
vain silmänräpäyksen tuskaa syvä.
Maan helmaan lempeään kuin peltoon jyvä
sa nukahdat ja lepäät suloisesti.
Niin kauneus, min eloa köyhyys esti,
on kuolemassas loistoon täydentyvä:
Nyt uuteen kukoistukseen ylentyvä
on tomua uusin keväin tuhannesti.
Juo voimastasi voiman hieno multa,
sen lainaa nurmen versoaviin juuriin,
suo päivä lisäks herättävää tulta –
maa puhkee kukkiin, tuoksuviin ja suuriin.
Nää lakastuu, mut uudestansa lehtii
kautt’ aikojen, kun uusi kevät ehtii.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.