Taas kohdataan

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taas kohdataan.

Kirjoittanut Viktor Rydberg


Kevätpäivä jo nähtiin yleneväks,
kylän kautta ritarin poika läks.
Majan luona suojassa lehmuksen
oli pikku tyttönen ruusuinen.
Ja poika virkkavi: huomenta, sie!
ja siinä suudelman hältä vie.
On aamunsirkeät nuoret nuo,
ja kuin aamu raikas on suukko tuo.
Pois, pikku ystävä, kauas saan,
mut poikaas muista! taas kohdataan.
Noin lausui, hymyili mennessään. –
Pien’ impi suudelman muisti tään,
ja muisti, kuink’ oli kaunoinen,
miten loisti luottamus silmien,
miten lähti liehuissa suortuvain
hän töyhtöhattua keikuttain.
Ja impi kasvoi ja muisti vaan
nuo sanat poian: taas kohdataan.
Hän kasvoi riemuin ja kauniiks sai,
monet lemmentoiveet jo sytti kai,
ja saapui sulhot, mut heille hän
vain lausui: löysin jo ystävän.
Ja vuodet vierivät joutuisaan,
ei aika vie hänen toivoaan.
Kevät haipui hältä ja kesä noin;
hän riemuin mietti: ma vuottaa voin.
Hän mietti vanhana syksyssään:
on lohduks tuo, hänet jälleen nään.
Ja mietti vieläkin kuollessaan:
oi, onnen riemu! taas kohdataan.


Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.