Tahitilainen serenaadi
| Tahitilainen serenaadi. Kirjoittanut Katri Vala |
- Hiekassa näin varpaittesi jäljet
- kauniit kuin pienet näkinkengät,
- ja seppeleestäsi oli kukkia varissut tienviitakseni.
- Koko päivän sinua kaukaa katselin.
- Naurusi putosi päälaelleni
- kuin kimaltelevat pisarat,
- ja kätesi, vilkkaat kuin ruskeat linnut,
- palmikoitsivat seppelettä kulmillesi.
- Olet uupunut, armahin,
- laulettuasi ja naurettuasi
- keskipäivän hiljaisessa kuumuudessa,
- mutta anna minun nähdä
- silmäripsiesi varjot poskillasi!
- Meri lepää rannalla
- ja antaa kuun suudella jäseniänsä.
- Olisitpa sinä meri, armaani,
- ja minä onnellinen kuu!
Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.