Taideniekan murhe
| Taideniekan murhe Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
- Kuule, kuten viestin lähtöön lähenevään
- murheellinen tuuli yöstä kaukaa kiidättää.
- Unten maahan säteilevään
- enkö suven yli satoon tuleentuvaan saakka jää,
- enkö näe taikalinnaa, luomaa uuden kevään?
- Yllään lapsellinen kultakirjopuku
- unen siltaa Syntymättömäs luo lipuvat,
- armas haaveellinen suku!
- Takaa toistensa ne viittoo, elon lahjan anojat.
- Loputon on unten kartanoitten väki, luku.
- Kuka käsipienoisiin nyt, kyyhkyt, teille
- kantaa ruuanmurun, juottaa vedenpisaran,
- jos jo manan mantereille
- emo poloisenne noutaa laiva Herra Kuoleman?
- Maailmalla armoa ei orvoilleni teille.
- Nessos-paita polttaa, kettu puree salaa,
- mua joka ihmiskatse vaivaa, ilkamoi.
- Unten tarhaan jalka palaa,
- murheeni mun unten kartanoihin lujaan kammitsoi.
- Täyttänyt en vielä keväthurmioni valaa.
- Varoittavan viestin lähtöön lähenevään
- öinen tuulen sormi ikkunaani koputtaa.
- Unten maahan säteilevään,
- keskipäivän juhlaan, täyttymykseen enkö jäädä saa?
- Eikö nouse taikakansa nuoruuteni kevään?
Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.