Taisteluiden lomassa

Taisteluiden lomassa. Kirjoittanut Lauri Haarla

Vielä täytenä mulla on rypälemalja,

vielä kerkeä silmä on syttymään,

vielä vyölläni kalskuva kalpa –

– Nytkö miekasta riemu ja maljasta nalja!

Oi, ei – ystävät ette lie sittenkään – –

Lienet virralle viinin sa, säilä, vain salpa?

Sinut heitänkö pois sekä taistelun tuokseen,

sitten viiniä juonko ja nauruksi lyön!

– Vaiko nostan ma jällehen päänmeno-miekan?

Tutut kirjani tuolla mua kutsuvat luokseen –

siellä ystävät on monen valvotun yön,

siellä kuiskehet kaukahisen runoniekan.

Valtakunta on tää ani-ainoa mun,

valtiaallensa riemut se runsahat tarjoo!

Tämän kaikenko kaihoten heitän ma pois?

– Oi ei! Hymyten heitän ma elämä sun!

Tätä päätä ei synkeys peitä, ei varjoo,

ensi taistelu vaikka jo kuoleman tois.

Sulle kunniaa teen, sinä riemujen maa!

Mutta kerjurin lailla en antejas ano,

enkä köyristy alle ma kuoleman pelon,

vaan tää leikkipä leikiten loppua saa.

– Jumaljuomin kai tyytyy sun viinies jano,

suuri, ihana maa, leikki kuolon ja elon.

25. III. 18.

Lähde: Haarla, Lauri 1919: Saarretun näkyjä: runoelmia. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.