Taistohon lähtevä
| Taistohon lähtevä Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Mä taistohon, aavoille lähden
- yli vellovan laineen,
- läpi merten ja maiden,
- halk’ usvien kohtalokkaiden – –
- en maineen,
- en itseni, turhan en tähden,
- vaan uskon, mi tähtien ratain
- ja kaukaisten vuosisatain
- taa viittaa.
- Mä taistohon lähden;
- sukupolvien poltosta veriin
- tuli minulle syttyi.
- Ja jos orjantappurateriin
- jalat särkyvät, siivet ne kantaa
- yli tuonelan tarhain.
- Pyhät Jumalat, tietäni kaitkaa
- läpi harhain,
- mun kulkea sinne vain suokaa,
- kussa sorretut huokaa,
- ja mun suitsutusuhrini antaa
- vain sille, mi aikojen tauluun
- iäks piirtyy.
- Mua kaitkaa,
- kunis kirpoan voittokuluun
- ja pois esirippu se siirtyy,
- iäisyyttä mi peittää.
- Käyn taistohon; aurinko heittää
- sädesäihkynsä rannalle taivaan.
- Ei vaivaan
- huku etsijän tie,
- vaan se huipuille, voittohon vie.
Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.