Taivaan valtijaan istuimen edessä
Ulkoasu
Taivaan valtijaan istuimen edessä. (Sorron ajalta 1899.) Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio |
- On Valtasi suuri ja mainehikas
- Ja kansoja miljoonittain;
- Ne nöyränä tähtävi valtikkaas,
- Sekä tunkevat tuhansittain
- Luo loistoisan kruunun ja istuimen,
- Jolla istut Sä kansoja halliten,
- Ja siunaus-äänet ne kaikuu.
- Joku joukossa itkeänyyhkyttää,
- Rukouksia Herralle kantaa;
- Joku riemuiten siunaa ja ylistää,
- Joku harppunsa helkkiä antaa.
- Tuo ääni on ensin kuin tuulonen vaan,
- Ja kansa kuin metsä, min huojumaan
- Saa taivasten valtavat tuulet.
- Vaan intopa kasvaa ja vahvistuu,
- Sekä harputkin hellemmin helkkää;
- Ilolaulut ne taivaalle kohouu,
- Kansa toivoo ja uskoo, ei pelkää.
- ”Sä suoja’os maatamme herttaista,
- Jota vielä ei tunneta maailmassa,
- Vaan pyrkivi henkiseen valtaan!”
- Tuo immyt, mi itkee ja rukoilee,
- Ja on muodoltaan kärsivän kalvas,
- Niin kaino, kun istuinta lähenee,
- Niin köyhä ja vaatteessa halvass’; –
- Se on Suomi, tuo immyt, tuo rukoileva,
- Mi Luojahan turvaa niin hurskaana,
- Anoo Taivahan istuimen suojaa.
- Oi Taivahan valtijas kuuluisa, – –
- Yhä lemmellä maatamme suojaa;
- Sen onnea valvo ja vahvista,
- Ole kansani suuruuden luoja!
- Mun on kansani nöyrä ja rauhainen,
- Valoon pyrkii ja henkiseen suuruuteen,
- Etsii korkeimman istuimen suojaa.
Lähde: Paavo-Kallio, Esa 1910: Se verinen sunnuntai. Tampere.