Taivaankaari

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taivaankaari.
(Franzén).
Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


»Isä, istuppas nyt ruuheen,
Vie poikki järven tuon.
Kas kumpu vehree, tuuhee
Saarella tuolla on!
Sen harjaa taivaankaaren
Pää toinen painaltaa.
Siks kun mä sinne saanen,
Oi jos se viipyis vaan!»
Hän kiirein soutaa, käkee
Jo läpi kaihilan,
Kun näyn kauniin näkee
Pois Fanny haihtuvan.
Nyt kyynel karvas ensi
Silmästä pienosen.
Isänsä kysyyn riensi,
Miks pyrki saarellen.
»Ilahuttaa äitiäni
Kukilla pilvien.
Niin kauniist’ vihmaeli
Niit’ alas kummullen.»
»Kas kukkia nurmen näitä,
Mit’ on!» hän vastasi.
»Jos maassa syntyneitä,
Ne taivas kasvatti.
Sen säteitä ne juopi,
Sen pilvet kastaa ne.
Päiv’ idän loistoon luopi,
Suo hohteens ruusulle.
Ota, virka äidillesi:
»Nää taivaan tielläni
Mä löysin, minnekäsin
Äitini viittaili.
Nää noukin juur kuin taivaan
Portista tulleet ne. –
Jos Herraa palvomm’, aivan
Hän saapuvillamme.«

1890.


Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.