Siirry sisältöön

Taivahan tähdet

Wikiaineistosta
Taivahan tähdet.
(Topeliuksen luonnon kirjasta.)
Kirjoittanut Zacharias Topelius


Te maahamme loistavat liemut
Taas näytätte taivahan riemut,
Suloitatte meidänkin sielut
Vapaalla valolla.
On maailman murheetkin poissa,
Ne ei Jumalan asunnoissa,
Kun siellä on kaikki valoissa,
Peloita pakolla.
Ne vuosituhannet paloivat,
Noin kirkkaina loistonsa loivat,
Ja vielä, kuin ennen ne voivat
Niin liemuta loistain.
Mut’ syntisnä täällä surussa
Olen minä kurja kulussa
Puettu pahuuden puvussa,
Nyt yönne valossa.
Sydämmellä syyttävällä,
Mut’ murheita lievittävällä,
Mä katselen yön pimiällä
Valonne säteitä.
Ja rinnassa rauhattomassa
On toivoki koputtamassa
Kun rakkaus on Jumalassa,
Ja häntä rukoilen:
”Voi, suuri ja peljättäväinen
Mut’ ainoa armahtavainen,
Ijäite ylistettäväinen
On Herra Jumala!
Me heikot ja huonot olemme
Ja maasta, ja maaksi tulemme
Ja Herran sanaa me luemme,
Sen antoi hän meille.
Ja Kristus, hän on Jumalasta,
Sen tunnemme Herran sanasta,
Pelastus on meille pahasta
Ja toivona taivas.”


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 3.4.1858.