Taivahan tähdet
| Taivahan tähdet. (Topeliuksen luonnon kirjasta.) Kirjoittanut Zacharias Topelius |
- Te maahamme loistavat liemut
- Taas näytätte taivahan riemut,
- Suloitatte meidänkin sielut
- Vapaalla valolla.
- On maailman murheetkin poissa,
- Ne ei Jumalan asunnoissa,
- Kun siellä on kaikki valoissa,
- Peloita pakolla.
- Ne vuosituhannet paloivat,
- Noin kirkkaina loistonsa loivat,
- Ja vielä, kuin ennen ne voivat
- Niin liemuta loistain.
- Mut’ syntisnä täällä surussa
- Olen minä kurja kulussa
- Puettu pahuuden puvussa,
- Nyt yönne valossa.
- Sydämmellä syyttävällä,
- Mut’ murheita lievittävällä,
- Mä katselen yön pimiällä
- Valonne säteitä.
- Ja rinnassa rauhattomassa
- On toivoki koputtamassa
- Kun rakkaus on Jumalassa,
- Ja häntä rukoilen:
- ”Voi, suuri ja peljättäväinen
- Mut’ ainoa armahtavainen,
- Ijäite ylistettäväinen
- On Herra Jumala!
- Me heikot ja huonot olemme
- Ja maasta, ja maaksi tulemme
- Ja Herran sanaa me luemme,
- Sen antoi hän meille.
- Ja Kristus, hän on Jumalasta,
- Sen tunnemme Herran sanasta,
- Pelastus on meille pahasta
- Ja toivona taivas.”
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 3.4.1858.