Taivas ja meri
| Taivas ja meri. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- On taivas yllä
- Ja meri alla,
- Välillä ääretön avaruus.
- Ja ilma soipi
- Ja laine laulaa
- Sit’ yhtä virttä, mi ain’ on uus’!
- Alussa ajan
- Nuo kaksi lempi
- Niin hellän hellästi toisiaan.
- Mut sitten kerran
- Vuos’tuhansiksi
- Eroitti Luoja ne toisistaan.
- Siks’ sinilaki
- Nyt yllä kaartuu
- Ja merta kaihoen katselee.
- Siks’ meri laaja
- Se riehuu, raivoo –
- Tai silokalvona siintelee.
- Ja siksi taivas
- Se pilveen käypi
- Ja iskee tulta ja kuolemaa.
- Ja meri ulvoo,
- Sen aallot pauhaa
- Ja kohti pilviä tavottaa.
- Ne tahtois suistaa
- Tuon suuren juovan,
- Mi heitä peikkona vartioi,
- Ja saada lemmen,
- Autuuden auvon,
- Mi heille säihkyen salamoi.
- Mut toisinansa,
- Kun tyynn’ on ilta,
- Niin eron tuskan ne unhoittaa.
- Ja silloin taivaan
- Ikuiset tähdet
- Syvälti merestä tuikahtaa.
- Ja mer’ on tyyni
- Ja taivas kuulas
- Ja pyhä silloin on hiljaisuus.
- Ja ilma soipi
- Ja laine laulaa
- Sit’ yhtä virttä, mi ain’ on uus’! –
- Tai taivaan päivyt
- Kun kirkkautensa
- Yl’ laajan, läikkyvän pinnan luo,
- Niin sille, sille
- Mer’ säteileepi
- Ja sille tenhovan hymyn suo.
- Ja silloin laineet
- Ilosta läikkyy
- Ja laulaa riemuista lauluaan.
- Vuos’tuhannetkin
- Näin lempi kestää –
- Se voima yksin on sillä vaan!
- Näin mer’ ja taivas
- Ne toivoo aikaa,
- Mi heidät ijäksi yhdistää.
- Ne vartoo, konsa
- Taas suuri Luoja
- Suo heille onnea, elämää.
Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.