Siirry sisältöön

Takatalvi

Wikiaineistosta
Takatalvi.

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


Liekku ilmass’ syksyn ilvi.
Tuuli vinkuu.
Taivakalla lumipilvi
maahan sinkuu.
Kaikkialla koleata,
harmaa, kolkko elon rata.
Idän irnu metsiin uhoo
häijyt vihat.
Puita juuriin asti tuhoo,
pilloo pihat.
Lentää tupiin, ihmispoviin.
Kuolon merkit piirtää oviin.
Kalskahtaa jo kaakon kalpa,
noitain luoma.
Katkee hyvä, säilyy halpa,
hiitten suoma.
Sydämihin kyitä ahtaa.
Korppikatse haaskaa vahtaa.
Sudet, karhut tunkee kyliin
kynsinensä.
»Mistä peitsi petoin syliin?
Elkeillensä
miten loppu langetella?» –
Sietää tuota tuumiskella.
Riehuu ilmass’ syksyn ilvi,
touon jäätää.
Miten hyinen lumipilvi
poies häätää,
miten myrsky asetella?»
Sietää tuota tuumiskella.
Tuumat toimeksi nyt pian.
Ihmisvoima
kovimmankin korjaa vian,
Sortuu soima
tuhat sydäntä kuin yössä,
ponnistavi kevättyössä.
Takatalven raivotessa
ponnistamme.
Aurinkoa vuotellessa
soihtujamme
hoitelemme. Kunnes alta
hangen nousee kevään valta.

28/3 1910.

Hilja Liinamaa.


Lähde: Työläisnaisen Kevätlehti IV.