Takatalvi
Ulkoasu
Takatalvi. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Liekku ilmass’ syksyn ilvi.
- Tuuli vinkuu.
- Taivakalla lumipilvi
- maahan sinkuu.
- Kaikkialla koleata,
- harmaa, kolkko elon rata.
- Idän irnu metsiin uhoo
- häijyt vihat.
- Puita juuriin asti tuhoo,
- pilloo pihat.
- Lentää tupiin, ihmispoviin.
- Kuolon merkit piirtää oviin.
- Kalskahtaa jo kaakon kalpa,
- noitain luoma.
- Katkee hyvä, säilyy halpa,
- hiitten suoma.
- Sydämihin kyitä ahtaa.
- Korppikatse haaskaa vahtaa.
- Sudet, karhut tunkee kyliin
- kynsinensä.
- »Mistä peitsi petoin syliin?
- Elkeillensä
- miten loppu langetella?» –
- Sietää tuota tuumiskella.
- Riehuu ilmass’ syksyn ilvi,
- touon jäätää.
- Miten hyinen lumipilvi
- poies häätää,
- miten myrsky asetella?»
- Sietää tuota tuumiskella.
- Tuumat toimeksi nyt pian.
- Ihmisvoima
- kovimmankin korjaa vian,
- Sortuu soima
- tuhat sydäntä kuin yössä,
- ponnistavi kevättyössä.
- Takatalven raivotessa
- ponnistamme.
- Aurinkoa vuotellessa
- soihtujamme
- hoitelemme. Kunnes alta
- hangen nousee kevään valta.
28/3 1910.
Lähde: Työläisnaisen Kevätlehti IV.